Liisa Grönroosin elämästä

Merikarvian Honkajärven Vanhatalon isäntäparille syntyi 13.11.1839 tytär, joka sai nimekseen Liisa. Perheen isällä oli jo tätä ennen kirkonkirjassa merkintä juopumustuomioista eikä elämänsä ollut jatkossakaan nuhteetonta. Eikä taloudellisesti menestyksekästä sillä perhe joutui jättämään tilan ja jatkoi elämää Lautjärven kylässä itsellisinä. Liisa oli 10-vuotias äitinsä kuollessa ja 17-vuotias isänsä kuollessa. (RK 1840-46 s. 57, 1846-52 s. 148, 1853 - 1859 s. 150)

Ainakin ripaus liiottelua tai unohdusta on siis muistelmassa, jonka mukaan

Jäädessään jo 5-vuotiaana orvoksi joutui Liisa Grönroos sukulaistensa hoidokiksi ja sai muuttaa talosta taloon aina sen mukaan kuin tila vaati. Ja 10 vuotisena rupesi hän vieraalla palvelemaan ja on hän vuosikymmenet ollut useimmissa Merikarvian talonpoikais- ja virkamieskodeissa palvelijattarena.

Voi kyllä hyvin olla, että Liisa on asunut muiden nurkissa erossa vanhemmistaan. Rippikirjaan muutto toiseen talouteen piiaksi näkyy vasta vuonna 1855 (RK 1853-59  s. 153,  s. 246, s. 457). Lehdessä Suomen nainen 39/1919 jatkettiin todeten, että

Vanha Liisa kuuluu siihen entisajan vaatimattomaan mutta uskolliseen ja rehelliseen palvelijain kantajoukkoon, jotka nykyaikana kuuluvat menneisyyteen ja joista puhuttaissa tuntuu kuin kuuntelisi satuja. Silloin oli työ ja velvollisuuden täyttäminen pää-asia, ei silloin uneksittu vapaa-päivistä eikä 8-tuntisista työpäivistä ja kaikesta huolimatta pysyttiin ihmisinä ja kiinnyttiin perheeseen sellaisilla rakkauden siteillä, että ne vielä 50 vuoden perästäkin yhdistävät ja lämmittävät. 

Marraskuun 13 p. täytti Liisa Grönroos 80 vuotta ja oli merikarvialaisilla ilo käydä kunniatervehdyksellä hänen pienessä kodissaan, jossa 80 vuotias vanhus pirteänä ja sydämellisenä kestitsi koko päivän vieraitaan. Tämä päivä oli omansa todistamaan, miten rakastettu ja kunnioitettu vanha Liisa paikkakunnallamme on; hän kuuluu kaikille ja kaikki hänelle! Lukemattomat olivat ne onnittelut, jotka muualtakin postitse Liisalle saapuivat ja todistivat nekin osaltansa, miten rakkauden työt vuosien ja matkojenkin takaa saavat sydämet kiitollisuutta osoittamaan. 

Vuosistaan huolimatta oli Liisa toissa keväänä paikkakunnallamme asustavan Valkoisen armeijan keittäjänäkin ja sai hän vielä silloinkin hänelle ominaisella hilpeydellä ja reippaudella vieraalta paikkakunnalta tänne joutuneet sotilaat, sairaanhoitajat ja päällystönkin itseensä kiintymään. — Yhä vieläkin on Liisa tärkeä tekijä paikkakunnalla hää-, hautajais- tai muissa juhlatilaisuuksissa. Viime keväänä vapausjuhlaa vietettäissä vietiin hän suorinta tietä juhlapatojen vierestä juhlavieraitten pöytään, jossa hänellä oli kunniasija arvokkaan vanhan rovastimme vieressä.