Brita Stina ja Taavetit

Loppuvuodesta 1841 sai Suomen sanomalehdissä epätavallisen paljon huomiota Karttulassa tapahtunut. Ensimmäisenä raportin esitti Helsingfors Tidningar 9.10.1841, täydennyksiä ja korjauksia saanut Borgå Tidning 17.11.1841 ja vielä kolmantena version vastaanottanut Helsingfors Morgonblad 9.12.1841. Oikeudessa tapahtumia oli selvitelty 12.11.1841.

Tapahtuneen päähenkilö oli 22-vuotias Brita Stina Karttunen. Hän asui vanhempiensa, jo avioituneen veljensä ja kahden sisarensa kanssa Karttulan Kuivaniemen kylässä. Perheen talous ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Hyvällä ei siis katsottu Brita Stinan kehittyvää suhdetta virstan päässä asuneeseen Taavetti Juhanpoika Kolehmaiseen. Tämä oli joutunut velkojensa vuoksi myymään osuutensa kotitalosta, jossa hän oli sitten Matti-setänsä renkinä. Henrik-veljensä oli tuomittu useaan kertaan varkauksista ja edelleen samassa taloudessa asuva Abel-veli sai sakot karanneen venäläisen matruusin piilottelusta.

Tapahtumien aikaan Taavetti oli jo 30-vuotias ja oli yhdessä Brita Stinan kanssa aikeissa mennä naimisiin. Brita Stinan vanhemmat pistivät vastaan. Joko - kertomusversiosta riippuen - vanhemmat kielsivät aiotun liiton tai Brita Stina alkoi ajatella käytännöllisemmin ja taloudellisemmin. Hän myöntyi toisen miehen kosintaan. Vihkiminen Taavetti Tiirikaisen kanssa sovittiin pidettäväksi 13.9.1841, mutta vasta kolme viikkoa myöhemmin häät, joiden jälkeen yhteiselämä alkaisi.

Näitä odottaessa Brita Stina näki sulhastaan vain harvoin, mutta Taavetti Kolehmaista salassa varsin usein. Pappilaan tullessaan Brita Stina on itkeneen näköinen, mutta vakuutti, ettei häntä oltu avioliittoon pakotettu. Saman päivän makasi Taavetti Kolehmainen työtä tekemättä sanottuaan olevansa kipeä.

Samana iltana huomattiin Kuivaniemen kylän järvessä tyhjä vene. Brita Stinan mielentilasta huolestuneen veljen johdolla järveä aletatiin naarata. Aamulla vedestä nostettiin Brita Stinan ja Taavetti Kolehmaisen ruumiit, jotka oli sidottu yhteen Taavetin vyöllä, joka oli kiinnitetty selkänsä taakse. Brita Stinalla oli yllään samat vaatteet kuin vihkiäisissään.

Oikeus ei katsonut tapausta itsemurhaksi, joten molemmat haudattiin siunattuun maahan, mutta hiljaisesti. Yhteisestä haudastaan sai Zacris Topelius aiheen runoon Grafven i Karttula, joka löytyy kokoelmasta Ljungblommor I. Siitä julkaistiin Arkadia-Töölössä 3/1929 "kalpea käännös", joka päättyy

Tuopa nuori Karttu-kukka
Morsian tuo murheellinen
Valita hän tahtoi viehkee.
Toinen ystävänsä ainut,
Toinen oli hänen sulho,
Mustattu ol' armaan maine.
Tiirikaiselle hän vannoi
Lupauksen varman valan,
Kolehmaiselle hän antoi
Elämänsä, kuolemansa.
Meni pois, ei tullut enää,
Itki kerran eikä enää,
Pakeni kuin kyynelpilvi
Yli seudun kiiruhtaapi
Tieltä heikon tuulahduksen,
Kaikkosi, ei tullut koskaan.

Juho Rissasen piirros lehdestä Ord och bild 1939