Oppiminen ja digitaalinen kulttuuriperintö

Eilisellä DigiME-aamiaisella oli teemana oppiminen, kasvatus ja koulutus. Ensimmäisenä puhunut Hanna Lämsä korosti sitä, että oppiminen pitäsi ymmärtää yleisenä ja elinikäisenä. Mutta edustamansa Kulttuuriperintökasvatuksen seura on kyllä keskittynyt koululaisiin ja opetukseen.

Seuran aikaansaannooksina hän mainitsi historiakerhot (jotka olivat juuri jossain esillä), digitaalisen pelin Operaatio maailmanperintö ja videotyöskentelyn. Myöhemmin palasi muistiin vielä Kulttuurin vuosikello, johon usein näkeekin linkitettävän.

Finnan luokkahuoneesta ja tulevasta avoimien oppimateriaalien portaalista vastaava Taru Kuhalampi paljasti, että luokkahuoneen tekninen ratkaisu on Suosikit, joita äskettäin testailin. (Silloin unohdin, että linkittämistä odotti ohjevideo Näin tallennan suosikkiaineistoni Finna.fi-hakupalvelussa.) Liittämällä suosikkeihin tekstiä voisi ulkopuolisenakin saada aikaan tietopaketin suht vaivattomasti.

(Mistä tulikin mieleen, että voisin tehdä "suosikkilistan" kummallisiksi kokemistani tietueista... Tosin olen oppinut painamaan Ota yhteyttä -nappia ja useimmat organisaatiot vastaavat nipotuksiini nopeasti, asiallisesti ja kiittäen. Joitakin poikkeuksiakin olen (toki) pannut merkille.)

Vaivattomuus on myyntiargumenttina myös Finnan organisaatioille, jotka ovat tähän mennessä paketteja tehneet. Keskustelussa todettiin, että organisaatiovetoisuus antaa suoraviivaisen (ja toivottavasti toimivan) päivitysvastuun, mutta toivottiin, että materiaalia poimittaisiin Finnasta myös muiden organisaatioiden tarjonnasta.

Ja ehkä näin on tapahtunutkin? Olen luokkahuonetta toki käynyt kurkkimassa (kuten kuulemma 20000 kävijää viime kuukausina eli avaamisen jälkeen), mutta en löytänyt blogijutun aihetta.

Kuhalampi mainitsi markkinointipuheessaan m.m. Kansallismuseon esihistorianäyttelyä tukevat kokonaisuudet Esihistorian huippuesineitä Kansallismuseossa ja Esihistorian mysteeriesineitä Kansallismuseossa. Joko näiden yhteydessä tai aiemmin Lämsän esityksessä oli puhetta Kansallismuseon kouluille tekemistä video-opastuksista, joiden tallenteita on näkyvillä YouTube-kanavallaan. Näihin on pitänyt tehdä linkkilistaa jo jonkin aikaa, joten käytetään aasinsilta:

• Streamattu opastus Esihistoria
• Kalevalan päivä: Kalevalan taustat ja tarinat
• Kiertotaloutta keskiajalla
• Streamattu opastus - Keskiajasta Kustaa Vaasaan
• Streamattu opastus: 1700- 1800- luvun vaihde
• Streamattu opastus - Suomen tarina

Ei ole minusta digitaalisen kulttuuriperinnön käyttöä (elinikäiseenkään) oppimiseen kovin vaikeaksi tehty, mutta Lämsän esityksen mukaan vielä on saavutettavuudessa ja ubiikkiuuteen pyrkimisessä tekemistä.

Tilaisuudesta lähtiessä jäin suustani kiinni kun kahden tuttavan kanssa avauduimme käyttöoikeuslausekkeista. Joiden kummallisuuksien selitteenä Finnassa saattaa olla se(kin), että lähdejärjestelmässä ei ole mahdollista asettaa lauseketta tietuekohtaisesti.

Mutta kummallisuuksia on toisaallakin, joten aasinsiltaa toistamiseen hyödyntäen taannoinen avautumiseni Twitteriin:

"Mikä Åbo Akademin ongelma on? Konserttiohjelmalla vuodelta 1855 ei luulisi olevan kaupallista arvoa ja tekijänoikeuksia sillä ei ole. "Dokumenttia voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty." Eli en saa edes lukea, jos tarkoitukseni on sisällön perusteella tuottaa julkaistavaa tekstiä? "

Nicklaksen meriselitys kuului "Yleisellä tasolla kaupalliset rajoitukset johtuvat yleensä siitä, että käyttäjän tulee mainita lähteen. Jos kuvaa käytetään kaupallisissa yhteyksissä haluamme tietää missä ja miten Åbo Akademi mainitaan. " Sen kerran, kun ÅA:lta rajoitetun materiaalin käyttöä tiedustelin, sain kyllä vastaukseksi hintalistan. Olisiko pitänyt kysyä ruotsiksi?

P. S. Alkukuva löytyi Finnan luokkahuoneen entisajan leikeistä. Valitettavasti SLS:n julkaisu SLS 445 ei vielä ole verkossa, joten digitaalisesti ei selviä, miten pässiä ja paskalampea leikittiin. Oma asiansa on sitten lähdekritiikki, jota käyttäen pitää huomata, että leikki on dokumentoitu vironruotsalaisten keskuudesta eikä Suomesta.

P. S. 2 Linkkilistaa silmäillessä löytyi vielä Taru Kuhalammen gradu Nuorten osallisuus vuorovaikutuksen ilmiönä kulttuuriperintöprojektissa, joka aiheensa puolesta sopi tähän. Kauan eläköön aasinsillat.