1:ksi. Kirjoitusta tarvitaan kaikellaisissa koto-astoissa; sillä paljo on muistettavia, ja kojettelemus osottaa ett'ei kaikki pysy mielessä, mitä tarvittaisiin, ja usein muistuvat asiat väärin, mutta mitä on pantu paperille, se ei muutu hiukkaakaan. Usein unohtuu vähällä aikaa koko asia muistosta, mutta paperilta ei luiskahda pieninkään sana, vaikka kuluisi kymmeniä vuosia, ennenkuin tarvittaisiin katsoa. Erinomattain sen, jolla on paljo toimia, niinkuin on jokaisella vireällä talollisella, on työläs muistaa kaikkia; omaksi häviöksensä näkee kirjoituksen taitamaton unohtaneensa mitä jonkun ajan perästä tarvitsisi tietää, mutta kirjoitteleva näkee asian selkeänä, juur kuin olisi äsken tapahtunut. Esimerkiksi: Jos annat mökkiläisille syötävän-aineita, pitkin vuotta, annat kapan silloin toisen tällöin, yhdelle rukiita, toiselle ohria, j. n. e., joista antimista luvataan tehdä työ-päiviä sinulle heinän ja elon aikana, niin et muista kenelle ja kuinka paljon kullekkin olet antanut; ja jos muistatkin vähän, kuin uninäköä, niin et taida luottaa muistiis, joka kyllä pettääkin. Mutta jos kaikki ovat kirjassas, niin näjet ja tiedät ne selkeästi. Jos vielä useain vuosien kuluttua näjet kirjastas millä lailla olet kutakin peltoas viljellyt, mitä sontaa antanut ja mitä viljaa kasvattanut kunakin vuonna eri maalaaduissa, ja mitä on kukin pelto kasvanut, niin on tämä hyödyllinen opetus sinulle ja vielä kylällisilleskin ja perillisilles. Jos vuoden lopulla saat katsoa paljoko on tullut kutakin laia viljaa, ja paljoko mennyt, niin saat usein hyödyllisiä varoituksia kaitsemaan tavaraas koto-varkailta ja muilta hävittäjiltä; niinmyös tiedät vähentää semmoisia ulosmenoja, jotka eivät ole tarkoin tarpeellisia, kun näjet etteivät varas kannata paljoa. Moni panee ruplan silloin toisen tällöin, välisti taas vähemmänkin tarpeettomiin koreus-kaluin ja kaupungista tuotaviin ruoka- ja juoma-aineisiin, eikä havaitse kustannusta miksikään, mutta jos semmoiset pienet rahan menot aina pannaan kirjaan ja vuoden lopulla lasketaan yhteen, taidetaan nähdä niiden nousevan hävittäväiseksi summaksi. — Olkoon tämä sanottu kaikista talollisista yhteisesti. Lisättävä on että useoilla on vielä erinäistä toimia toimitettavina, joissa kirjoittaminen on perätikkin tarpeellista ja tuottaa silminnähtävän hyödyn; me tarkoitamme Kirkonhaltioita eli Kirkkoväärttejä, Kuudennusmiehiä, Lautamiehiä, Vangin-kuljettajia ja muita semmoisia, jotka tavallisesti ovat talonpoikaisia. Nämät voivat tuskin ja työläästi pitää asioitansa hyvällä kannalla, jos eivät taida edes omaksi muistoksensa kirjoitella; sitävastaan säästävät paljon sekä vaivoja että kustannuksia, jos ovat niin taitavia, että itse tekevät kirjat, joita heiltä vaaditaan. Voittoa kirjoitustaidosta ei taideta aina juur kopeikottaisin lukea, mutta kuitenkin havaitsee sen kukin, joka viitsii asiaa ajatella; ja moni katuu kun ei ole nuoruudessansa opetellut itseänsä kynää käyttämään.
2:ksi. Kaukana toimitettavia asioita pitää sen menemän suusanalla ajamaan, joka ei taida kirjoittaa. Eikös olisi parempi panna asiansa paperi-liuskalle ja lähettää sen matkaan, kun mennä itse hevoisinensa päiväkausiksi ja viikoksikin kuljeskelemaan? Aika on rahan alaista, sen tietää jokainen ahkera työmies; ja viisas mies Penjami Franklin sanoo: "jos elämää rakastat, niin älä tuhlaa aikaa; sillä aijan aineesta on elämä tehty." Esimerkiksi: Jos pidät pitoja, ja kutsuttavat sukulaises asuvat haarusteella, parissa kolmessa pitäjässä, niin saat kyllä viikon ajella kutsumus-matkoilla; miehen ja hevoisen päivä-palkka on, tämän vuotisen arvion jälkeen, 52 kopeikkaa hopeassa, joka tekee kuudelta päivältä 3 ruplaa 12 kop. Kirjoittaen teet puolena päivänä kyllä tarpeeksi kutsumuksia, joka aika tämän vuoden markongissa maksaa 13 kop.; kirjoitus-aineita ei mene kun korkeinansakin 10 kopeikan verta, ja posti-rahaa ei välisti ollenkaan; mutta jos otammekin vielä 49 kopeikkaa posti-rahaksi, niin eipä sittenkään maksa kirjalliset kutsumukses muuta kun 63 kop. Ompa tässäkin kaunis voitto pienessä asiassa, nimittäin 2 ruplaa 49 kop. Jos tarvitset rahaa ja arvelet veljes tahtovan lainata, mutta se asuu kahdeksan penikulman päässä; jos lähdet sitä kuulemaan, niin menetät kolme päivää hevoisines, mutta posti-rahaa menee vaan 5 kop. kahdeksalta penikulmalta. Se joka sanoo olevan jouto-aikoja, joina kyllä kerjitään kuljeskelemaan, kun ei työ kotona maksa mitään, ei huomaitse toimellisella talonpoijalla olevan aina hyödyllistä ja tarpeellista tehtävää; ilman sitä sanoo sanalasku: "ei kuluta kuljeta", ja niin tosikin on. Erinomattain on isoksi haitaksi taloudelle, kun isäntä paljon oleskelee ja kuljeskelee poissa. Jota vähemmällä aikaa saadaan töitä ja toimia tehdyiksi, sitä enemmän taas tulee hyötyä; sillä työ ja toimi on tavaran perustus.
3:ksi. Alinomaa tarvitaan keskenäistä kirjoituksia, semmoisia kun palkollisten Ulossedeleitä eli Päästekkirjoja, Kontrahteja, velkakirjoja eli Revänsejä ja Kuitteja j. m. Tämmöiset kirjat, jotka itseltä kirjoitettuina eivät maksa paljo mitään päälle paperin hinnan, tulevat hyvinkin kalleiksi, kun mennään niitä herrasmiehillä teettämään. Useassa paikkakunnassa menee koko päivä matkalla, ja sitten vielä, jos ei kirjoitusmies osaa olla kotonansa, täytyy mennä toista hakemaan, taikka lähteä toisena päivänä samalle asialle. Kirjoitusmiehelle olemme nähnyt maksettavan vähäisen kirjan tevosta niin paljo kun talonpoika ansaitsee viikossa; ja vaikkei makso aina tapahdu rahalla, vaan kylä-kakoilla tahi muilla seka-kaluilla, niin samahan on kustannus kuitenkin. Sitten kuluu vuosia, etkä enää muista tarkaan mitä joku säilössäs maannut kirja pitää sijallansa, taikka on sinulla joku isä-vainajaltas teetetty kirja, jonka mukaan pitää itseäs käyttämän; mitäs sitten muuta, kun mennä herrasmiehellä sitä lujettamaan! Näin saat kärsiä kulutuksia toisen toisensa perään, koska et itse taida lukea kirjoitusta. Huomattava on vielä sekin, että kirjoitusherra, joka ei ole asiaa pidemmältä miettinyt, vaan kiiruusti kirjoittaa sitä myöden kun kirjanteettäjät sanovat, erehtyy helpommin kun se, joka oman tyyni keskustellun asiansa kirjoittaa; ja kun herrasmies tekee kirjan ruotsalaiseksi, jota sitten teettäjäin kuullen kääntää suomeksi, ei taideta kaikkia temppuja saada korviin eikä ajatukseen niin selvästi, että havaittaisiin mikä asian haara ei ole juur paikallansa. Vähäisestäkin erehdyksestä taitaa aikain perästä tulla sekaannuksia, riitoja ja keräjänkäyntöjä, vieläpä vääryyttäkin ja vahinkoita, jotka vältettäisiin, jos talonpoikaiset itse kirjoittaisivat ja itse lukisivat keskenäiset suostumuksensa.
4:ksi. Emme unohtane mitä huvitusta on kirjoittelemisesta. Mainitsemata sitä hyötyä, jota vijaton huvitus saattaa ihmisen mielelle ja sielulle, koska estää kelvottomista ja vahingollisista ajan-vietteistä, havaitkaamme että se ruumiillekkin on hyvä. Tässä olemmekin pitkin matkaa puhuneet vaan ruumiillisesta hyödystä sentähden, että enin osa niistä, jotka eivät itse huomaitse kirjoitus-taidon, eikä monen muunkaan taidon hyödyttäväisyyttä, taitaa katsoa ainoastansa sitä hyödylliseksi, mikä täyttää vatsaa tahi kukkaroa. Se joka jouto-hetkinänsä hauskuttelee aikaansa kirjoitus-pöydän vieressä, lujeskelee mitä ystävänsä ovat kirjoitelleet ja panee omia ajatuksiansa lujettaviksi, ei mene niin helposti juoma-seuroihin eikä yö-kulkuihin, kun toinen, jonka ainoina huvitus-keinoina nämät kelvottomat tavat ovat. Ihmisen luonto vaatii huvitusta, ja se joka ei huoli kelvollisista, rupee kelvottomia noudattelemaan; viimeksi mainitut taas hävittävät tavaraa ja terveyttä, ja turmelevat luonnonkin niin, että ijänpäinen köyhyys ja kurjuus on välttämätön.
Jokainen ymmärtänee ettei kirjoitustaito hyödytä ainoastansa talonhaltioita, vaikka niitä olemme tässä puheessa erinomattain silmäilleet, koska niille näyttää parahin voitto tulevan, vaan myös muitakin; sillä ompa muillakin muistoon pantavia asioita, on toimituksia etäällä, joihin ei aina jouduttaisi menemään, koska tarvittaisiin, on teetettäviä kirjoja, ja mitä 4:ksi sanottu on sopii nuoreen kansaan vielä enemmin, kun isäntiin. Katsokaamme esimerkiksi trenkiä. Eikös olisi hänen hyvä itsekkin lukea Ulossedelinsä tietääksensä mimmoisen kiitoksen taikka laitoksen saa palveluksestansa? Jos hän saa varoja säästöön, joita antaa lainaksi, niin on hänen hyvä ymmärtää kummoinen velka-kirja hänelle annetaan, ja kirjoittaa kuitin, koska joku osa maksetaan takaisin; jos aikoo naida, niin on lysti lähetellä rakkaudenkirjeitä armaalle, eikä kuluttaa päiviä kosio-retkillä ja kärsiä palkan vähennystä; jos viimein rupee tölliläiseksi, niin on hyvä itse lukea mitä isäntä kontrahdissa lupaa, ja mitä se vaatii veroksi, ja sitten kirjoittaa itse suostumuksensa j. n. e. Sitä parempi olisi, jota useampi taitaisi kirjoitusta; ja jos tätä taitaisi joka ainoa viisitoista vuottansa täyttänyt, sekä miehinen että vaimoinen ihminen, niin oltaisiin ja elettäisiin paljoa paremmin, kun nyt.Sopivasti näiden jatkoksi mainostettiin loppuvuodesta (25.11.1851) M. Akianderin Kirjoittamisen Alku-oppia. Sitä en tätä kirjoittaessani löydä digitoituna, mutta sisarteos Lukemisen alku-oppi, tahi Aapis-kirja (1850) on verkossa.
Kuva kirjasta "Letters from a cat : published by her mistress for the benefit of all cats and the amusement of little children" (1880)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti