Tällaisia naisia on talonemäntä Iida Hirvaskari o. s. Pekuri Siikajoella. Hailuodossa syntyneenä v. 1851 hän jo aikaisin muutti vanhempiensa mukana Siikajoelle. Koko pitäjässä ei siihen aikaan ollut kansakoulua, joten hän ei ole käynyt kuin rippikoulun. Mutta pirteä tyttö ei tyytynyt niin vähään, vaan koitti omin voimin hankkia tietoja. Muun muassa hän oppi krjoittamaan siten, että talletti jok'ainoan löytämänsä paperipalan, missä oli kirjoitusta, ja sen mukaan hän harjoitteli. Lisää oppia janosi kuitenkin Iida ja niin hän lähti v. 1867 Koivikon karjakkokouluun Muhokselle, omistaen ainoastaan yllään olevat vaatteet. Suoritettuaan Koivikossa kaksivuotisen kurssin, palveli Iida Pekuri ensin yksityisillä karjakkona ja tuli sitte Koivikon koulutilan karjakoksi, missä toimessa oli 4 vuotta.
Täällä ollessaan hän teki valtion varoilla opintomatkan Eteläsuomeen, ollen m. m. 3 kk. Boijen maatilalla Janakkalassa. Koivikosta hän joutui Kuopion läänin karjakoksi, jostapäin valtion apurahalla lähetettiin Helsingin suureen näyttelyyn, seka parin vuoden perästä Oulun läänin karjakoksi. Tässä toimessa hän oli monta vuotta, kiertäen läänin etäisissäkin perukoissa opettamassa ihmisille karjanhoitoa sekä voin ja juuston valmistusta.
V. 1885 meni Iida Pekuri naimisiin maanviljelijä A. Hirvaskarin kanssa Siikajoelta. Tointaan hän ei kuitenkaan vielä jättänyt, vaan jatkoi sitä senkin jälkeen useita vuosia. Vasta kun perhe kasvoi suuremmaksi, kun lapset tarvitsivat enemmän äidin valvovaa silmää, jätti hän toimensa ja jäi kotiin.
Mutta tarmokas luonne keksi uusia tulolähteitä ja uusia toimialoja. Taloon ostettiin separaattori ja monia vuosia oli siellä maidon kuorimisasema. Myöskin alettiin harjoittaa kalaliikettä. Kalastettiin itse ja muilta seudun kalastajilta ostettiin kaloja, joita sitte lähetettiin ympäri Suomen, vieläpä aina Pietariin asti. Emäntä oli ensimäisenä kaloja puhdistamassa ja itse hän ne suolasi kaikki. Ei ollut ennen vanhaan harvinaista, että emäntä kesäisenä päivänä, väen ollessa työssä, muiden kotitöiden lisäksi perkasi kymmeniä kiloja kaloja, kun sattui kalakauppias tulemaan, eikä kaloja voinut jättää pahenemaan.
Emännän valvova silmä oli kaikkialla ja talo vaurastui. Vuotuinen kalakauppavaihto nousi kymmeniin tuhansiin markkoihin. Työhön tottunut ei malta vieläkään antautua vanhuuden lepoon, vaan yhä puuhaa suuren taloutensa johdossa tyttärensä uskollisesti auttaessa ja vieläkin perkaa hän suuret, kymmenien kilojen painoiset lohet.
Valistuksen ja opin merkityksen Iida Hirvaskari — itse aina oppia janonnut — ymmärtää hyvin. Innokkaana oli hän puuhaamassa ensimäistä kansakoulua Siikajoelle, kun sitä varten arpajaisilla ja muutenkin rahoja kerättiin.
Maailmaa paljon kokeneena Iida Hirvaskari tietää, miten kylmä se usein on. Siksi on hänen kätensä valmis auttamaan toisia ja — mikä on vielä suuriarvoisempaa — hänellä on rohkaisun sana sellaiselle, joka työssään kohtaa vastoinkäymisiä ja tuntee masentuvansa. Omassa elämässään hän on todeksi kokenut ja tahtoisi nuoremmille neuvoksi antaa sanat: »Tee työtä, rukoile ja säästä, niin menestyt.»
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti