Dirty dancing II

Vuosia sitten Petri Hopun kuvaus todellisesta kansantanssista räjäytti tajuntani. Muistiinpanoja siivotessani huomasin jossain vaiheessa haravoineeni tanssikuvauksia sanomalehdistä, mutta ne olivat jääneet käyttämättä ja jakamatta. Korjataan tilanne tänään.

Tanssivia suomalaisia Viipurin seudulla
venäläisessä julkaisussa 1800-luvun puolivälissä
Fyren 24/1904

Niinkuin ylhäisempäinkin säätyjen tanssissa vanha hilpeys on siirtänyt siaa määrä-askeleitten untelaisuudelle, on sama surma tullut rahvaankin hypyn vilkkaudelle. Harvoin nyt näkee niin letkevää polskaa, kuin ennen, ja silloinkin melkein ainoastaan vanhempien niekkain permannolle pyrittyä. Nuorten ei ole muuta kuin hävetä hitaisuuttaan ja suu auki katella, kuinka vanhain jalat peliä pitävät. (Suometar 7.8.1857)

Pyhän Sivun kylästä... Tämä on Oulujoen varrella Pyhäkosken törmällä, kuuluva Muhoksen seurakuntaan...Polskaa täällä ennen jyskytettiin oiva lailla, vaan nyt on polskan jyskytys heitetty vähemmäksi ja nyt muka tanssataan uusia herras-tanssia. On tässä muka uudistuttu. (Oulun Wiikko-Sanomia 4.6.1859)

Kirjavia kuvia Salmin kihlakunnasta... lähdemme tuonne niin sanottuun "Kisapaikkaan." Se on paikka, jossa nuo nuoret neidon hempukat tanssisivat ja kaikenlaista leikkiä pitävät nuorten poikain kanssa. Kas, täällä vingutellan noita Venäjän scharmankoita eli käsiharmonioita oikeen aikalailla. Täällä nyt on koko ilo kun nuoret pojat tanssivat "prinssakkaa" neitosien kanssa, niin että vesiherneet otsasta pitkin poskia vuotavat. Nyt koittavatkin he kukin parastansa ja kylläpä onkin tuo "prinsselkan" tanssiminen lystiä voimistelua. Siinäpä kömpelönkin pojan polvinivelet tulevat arvattavasti hyvinkin notkioiksi.

Tämä tanssitapa on vaikea kielellä selittää, paras taitaa olla, että puhumme esikuvain ja tunnusmerkkein kautta, niin kuin Nummisuutarin Esko. Lukija varmaankin on nähnyt tuon lasten joululahjan, joka riippuu seinässä, se on Harlink'in kuva, jolla on liikkuvat kädet ja jalat. Kuin nyt lapset nykivät tuosta rihmasta niin viskoo Harlink'in kuva jalkojaan ja käsiään juurikuin prissakka tanssisi. — Luultavasti tämä kuva onkin keksitty prissakan tanssijasta. Lukijan on nyt helppo käsittää minkälainen puheena-oleva tanssi oikeastaan on. Ken nyt tahtoo oppia karjalalaisten prissankkaa tanssimaan, niin lainatkoon lapsilta Harlink'in kuvan tanssin-opettajakseen. Oikea kreikan uskoinen Karjalan poika tekee prissankkatanssissa vielä monta kertaa mestarillisempia temppuja, kuin itse Harlink. — Tanssissa innostuu ja innostuu hän niin, että hänen ruumiinsa liikkuu yhät kiireimmin, jalat, kädet ja pää ovat kuin olisivat irti jäsenistään. Hän on nyt elämistä elämin; hän nauraa, hän laulaa, hän viheltää ja lyö näppiä, kuten mustalainen.

Neitoset tanssivat nyt samanlaisella innolla, vaan sievemmin. He sipsuttavat jaloillan lattialla, heiluttelevat käsiänsä, pitäin kiini nenäliinan kolkasta. Välistä taas pannaan kädet lantioille, että nenäliina riippuu kupeella kuin miekka nais-sotureilla. Toisinaan laskeu hän kädet sankassa lattiaa lähemmäksi, sepä näyttääkin juuri siltä kuin pienet lapset lasten tarhassa harakkaa hyppäisivät. (Satakunta 30.8.1879)

Maanmittari-ajoilta... Kaikki riisuimme vaatteet päältämme ja aloimme niitä kuivailla. Joku miehistä pyysi isäntää jatkamaan soittoaan. Tämä kursaili hetken, syyttäen huilunsa huonoutta ja soittotaitonsa kehnoutta. Kun sitte vähän aikaa oli tarkastellut konettansa kaikin puolin, viritti kun virittikin aika polskan. Nytkös elämä syntyi! Miehet ensin notkuttivat polviaan ja huojuttivat ruumistaan, jalat alkoivat vähän polkea tahtia, jopa kohosi ilmaankin ja niin oli tanssi valmis. Mikä siinä sitte lökötteli paljain kintuin, minkä jalat toki olivat housuilla verhotut, vaan kaikilla näytti olevan erinomainen hauska tässä lämpimässä, ehkä siivottomassa eräämaan torpassa. (Savonlinna 15.7.1876)

Säämingistä... Kuin nyt kylän nuorisoa oli kosolta koolla, niin jopa neljä soittajaa alkoi viuluansa vinguttaa. Polkien polskaa ja valssia y. m., nuoriso taas tanssasi niinkuin tavallista; vaan eipä aikaakaan kuin mikä kynsilleen kykeni, niin rinkiin riemahtivat ja monesti muuttelevien kauniisti kaikuvain laulujen ohessa ringin keskellä tanssia tallustivat. (Savonlinna 18.5.1878)