Torajyvät ja vetotauti

Accipiter (R. Altenkamp, Berlin)
Wikimedia, CC BY-SA 3.0,

Eilen raportoidulla bussiretkellä istuin kuuloetäisyydellä useita paikallishistorioita kirjoittaneeseen, joka muun ohessa muisteli erään seurakunnan haudattuja läpikäydessään huomanneensa sarjan hyvin pian syntymän jälkeen kuolleita, jotka kollegansa oli tulkinnut torajyvän seuraukseksi. Vieruskaverini kännykällä kaivelemasta ja ääneen lukemasta lisätiedosta kuullosti tutulta vain Grünewaldin alttariteos eli kotiin päästyä oli syytä tutustua ongelmaan Suomen kontekstissa.

Perusteellinen selvitys löytyi (tietenkin) Arno Forsiuksen sivustolta artikkelista Ergotismi eli Pyhän Antoniuksen tuli ja lisätietoa Heikki S. Vuorisen kirjasta Tautinen Suomi 1857-1865. Varhaiset tiedot Ruotsista ja Suomesta ovat vähäiset, sillä tauti (tai myrkytyksen oireet) kuvattiin täkäläisessä tieteellisessä kirjallisuudessa vasta vuonna 1749. Kuolinsyynä vetotauti eli dragsjuka löytyy Hiskiin tallenetuista tiedoista 1770-luvulta lähtien, mutta silmään pistävää on, että siihen kuolleita on vuosisadan lopulla vain yksittäisiä.

Isompia ryhmiä koskevia tapauksia oli Suomessa ainakin vuosina 1840-1844 ja 1862-1863. Kuolleisuus arvioitiin olleen 10% eli todennäköisesti tauti oli 1700-luvulla tunnistettujenkin tapausten yhteydessä koskettanut kokonaisia ruokatalouksia, joissa kaikki olivat yhtälailla syöneet pilaantunutta viljaa.

Suomettareen 5.1.1863 kirjoittanut pitää selviönä, että tauti on lukijoille jo tuttu, mutta valistusta julkaistiin sanomalehdissä vielä 1900-luvun alussakin. Oulun Viikko-Sanomissa 19.10.1878 kuvattiin torajyvien syönnistä syntyvää myrkytystilaa näin:

Tämä tauti ilmaupi siten, että sydänalassa on polte, mieltä alkaa kääntää ja oksettaa, ähkykipuja ilmaantuu, valtasuoni alkaa kiireesti tykyttää, sairas on torruksissa, eikä saa unta, päätä kivistää, näkö on huonontunut, joskus hän hourailee ja tuntee ikäänkuin ihossa matelisi ja pistäisi, selässä ja säärissä on kipu, joka tuntuu muuttavan paikkaa, suonenvedon tapaisia vavahduksia on välistä sekä vihdoin, jos turmiollista ainetta yhä nautitaan, vaikuttaa se hermottomuutta, kuuroutta, sokeutta ja usein kyllä muutaman kuukauden kitumisen jälkeen seuraa kuolema.

Torajyvien etsintään yritettiin kannustaa varoitusten lisäksi muistuttamalla, että jyviä saattoi myydä apteekkeihin. Koska niiden sisältämät aineet aiheuttivat verisuonien supistuksia, niistä voitiin tehdä arvokkaita lääkkeitä.