Nevalainen selitti ilmiön kontekstia perusteellisesti. Kerrostaloasuminen oli vielä uutta ja innovaatioihin oli valmiutta. Keskuskeittiö näytti ratkaisevan sekä asumisen että ruokailun kalleutta sekä palvelijoiden puutetta. Käytännössä säästöä ei syntynytkään ja keskuskeittiöönkin piti löytää työntekijöitä. Eikä laitosruoka maistunut pitkän päälle. Ja Martat ynnä muut toitottivat, että kyllä kunnon naiset kokkaavat perheen ruuat. Näin kiinnostus ratkaisuun hävisi 1920-luvun lopulla, mutta osa keskuskeittiöistä toimi pitkään.
Historiska Föreningenin tilaisuudessa Jimmy Holmberg tiivisti yhdistyksen palkitsemaa graduaan Lokalt och lagom nyktert. Aktörer, popularitet och målsättning i nykterhetsföreningar i Pojo 1887–1919. Tiivistyksen tiivistyksenä: naisten johtamalla ehdotonta raittiutta vaativalla ja uskonnolla perustellulla porvarillisella raittiusliikkeellä ei ollut menestyksen mahdollisuuksia tiiviissä ruukkiyhteiskunnassa, jossa alkoholin käyttö oli olennainen osa miehistä kulttuuria ja ihmissuhteiden ylläpitoa.
Matias Kaihovirta esitteli uutta tutkimusaineistoaan eli Alfons Flemmingin päiväkirjoja. Näiden kautta hän aikoo peilata sodan jälkeisen ajan historiaa, kieliryhmiä, työväenluokkaa ja sukupuolta. (En kuullut sanaa intersektionaalisuus, ihme.) Esityksessä ja keskustelussa kävi (jälleen) ilmi, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ensin Kaihovirta kertoi Flemmingin nähneen Pohjaan 60-luvulla muuttaneet suomenkieliset työtäviroksuvina juoppoina, jotka tekevät vain lapsia ja elävät sosiaalituilla. Mutta nämä eivät olleetkaan kaikkien suomenkielisten ominaisuuksia. Ennestään paikkakunnalla asuneet olivat (kai) "meitä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti