Hotelliyö arkistomatkalle kannattaa

Tiistaina lähdin Abraham Stenfeltin jäljille Vaasaan. Pari tuntia sen jälkeen kun olin löytänyt Kansallisarkiston toimipisteen kauniin ralkennuksen lastauslaiturilta, päivitin tuttaville FB:een:

Arkistovierailu Vaasassa alkoi oikein mukavasti. Tuttu väitöskirjan tekijä moikkasi salin perältä ja eka hovioikeuden päätös löytyi hakemistosta ja niteestä. Aloin jo harmitella hotelliyön hankkimista. Mutta sitten kolmea muuta päätöstä, joista oli ihan yhtä tarkasti päätöspäivät ei löydy ollenkaan. Yhden huolimattomusvirheeni ymmärtäisin, mutta kolme väärää vuosilukua alle 10 vuoden välillä... Tilasin diaareja ja kerään ajatuksia. Ja ehkä tarkistan rikosluettelonkin.

Hetken aikaa käännellessäni Alistettujen asiain päätöstaltioita olo oli aika kädetön ja ankea. Mutta kaivelin Vakkaa ja tilasin kaikkea mahdollista oikeilta vuosilta. Lopputulos oli, että

• Yksi hovioikeuden tuomio oli lyhyesti alistettujen asiain päätöstaltioissa (Di) ja yhtä lyhyesti rikosasiain pöytäkirjoissa (Ca). Näissä sille oli sama numero, jonka avulla alistusakteista (Ece) löytyi lisää tekstiä. Mutta juttua ei näkynyt Rikosasiain anomus ja valitusdiaarissa (Abb).
• Muista etukäteen tuntemistani kolmesta löysin kaksi diaarista (Abb) ja niistä sai lyhyen kuvauksen pöytäkirjoista (Ca).
• Ja kun diaarit tulvat eteen usean vuoden nipuissa ja niissä oli nimihakemisto, viin tietenkin selasin kaikki ja löysin pari juttua lisää.

Lopultakaan en ymmärtänyt mikä ensimmäisen tuomion ero oli muihin. Diaarin ja hakemiston selittänee se, että jutun on voinut viedä hoviin Stenfeltin vastapuoli. Mutta miksi akti oli vain yhdestä jutusta?

En tiedä olisiko päivystäjälle itkeminen (eli avun pyytäminen asiallisesti) auttanut. Mitään paperiluetteloita tässä Kansallisarkiston pisteessä ei (enää?) ollut ja kuten tunnettua Vakan deskriptiiviset tekstit ovat minimaaliset. Ja muistikuvistani Turun hovioikeuden papereista kymmenen vuoden ei ollut mitään apua. Olin lähtenyt Vaasaan ymmärryksellä, että kaikki tarvittava löytyy päätöstaltioista.

Turvauduin siis räpellykseen, joka onneksi auttoi jonkin verran. Arkiston sulkeutumisajan lähestyessä oli vielä runsaasti läpikäymätöntä aineistoa, joten lopulta hotelliyö oli hyvä sijoitus. Parempi kaksi vajaata arkistopäivää ja väliin mahdollisuus käydä muistiinpanot rauhassa läpi ja miettiä missä on aukkoja.

Toisena vinkkinä silmien aukipitäminen. Edellä mainittu väitöskirjantekijä oli käyttänyt lääninkanslian tilikirjaa, jonka oli jättänyt palautuskärryyn. Siitä tuli mieleen, että moisesta voisi olla apua minullekin. Mutta kotimatkalta päivitin

Päivän tutkimustulos oli, että Vaasan lääninkanslian työntekijöille (kuten hakemalleni ylimääräiselle kanslistille) ei maksettu palkkaa vuonna 1858. Siivoja oli ainoa, joka oli saanut työstään rahaa.
Aikuisten oikeasti, jos joku sattuu tietämään (miel. Helsingissä sijaitsevaa) lähdettä lääninhallinnon palkoista, niin kiinnostaisi oppia lisää.