Kutakin osaa on 1900-luvun alussa painettu vain 200 kappaletta, joten olin ja olen kauhuissani, että Kansalliskirjasto antaa varastokappaleensa kotilainaksi. Minä en ole uskaltanut niitä rakennuksensa ulkopuolelle viedä ja luonnollisesti kirjaa selatessa tuli taas mieleen toive, että joku ne digitoisi.
Ja kas, pari päivää myöhemmin verkkohaku heitti Project Runebergin sivuille, joilta sarja löytyy! Iloa ja harmistusta yhtäaikaa. Miten tämä on mennyt ohi? Ilmeisesti digitoisti ei ollut käytettävissä Siperian vangeista kirjoittaessani vaan on hiljaisesti ilmaantunut syksyllä 2016.
Nimien kirjoitusasut vaihtelevat ja OCR ei ole täydellinen, joten yksittäisen henkilön hakeminen kannattaa tehdä kuhunkin osaan sisältyvän henkilöhakemiston avulla. Itse teksteihin pitää soveltaa vahvaa lähdekritiikkiä, mutta niistä voi olla suunnatonta iloakin. Kuten itselläni, kun löysin ne pari ripettä esi-isäni Siperian vankeudesta. Pitää kuitenkin muistaa, että sarjassa ei ole kaikki karoliinipäiväkirjat. Niitä on julkaistu muuallakin ja jotkut taitavat edelleen olla julkaisemattomiakin.
Mutta nyt minulla ei ole mitään tekosyytä olla käymättä läpi sarjasta kaikkia Benderiin liittyviä tekstejä... SSH-projektin aikataulu vaan venyy venymistään.
P. S. 1. Muistutuksena peruskirjallisuudesta verkossa myös karoliiniupseerit kansien välissä. Nykyään Lewenhaupt helpoimmin Litteraturbankenissa.
P. S. 2. Kuvituksena esitätini aviomiehen Johan David Swartzin Kaarle XII:stä maalaama muotokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti