Digihistorian kertausta

Onko ihanampaa kuin tilaisuuden järjestäjä, joka tervehdyksen jälkeen ilmoittaa, etten kuule paikalla mitään uutta? Kokemuksesta tiedän, että on fiksumpaa istua alas kuin tehdä u-käännös ja se päti myös torstain ja perjantain Digital history roadshow finaalissa Helsingissä.

Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä on leike jo vuonna 2004 julkaisemassani kirjassa, joten palvelun käyttö on ehtinyt mennä selkärankaan. Eli oli terveellistä kuunnella Mats Fridlundin hahmotelma, jossa eri tyyppiset haut saivat nimet ja tunnusmerkit. Ei hakuja koskaan saada formalisoitua (kuten ei arkisto- ja kirjastohakujakaan), mutta villin vapauden ohella on hyvä miettiä miksi hakee kuten hakee ja onko prosessissa parannettavaa. Kohdistaa kriittistä ajattelua myös prosesseihin, kuten Fridlund totesi yleisemminkin.

Johan Jarlbrinkin demo verkostoanalyysistä ja -visualisoinnista Gephi-softalla oli myös erinomaista perusasiaa. Kauniiden kuvien sijaan nähtiin ja koettiin mitä työtä ja ajattelua niiden tekeminen vaatii. (Softan käyttöön Jarlbrink suositteli hakemaan neuvoja YouTube-videoista.)

Petri Paju mainitsi historiallisessa katsauksessaan menneisyyden tietokantahankkeina kaukosiirtolaisuuden tutkimushankkeen ja Rasilan yms. muuttoliiketietokannan, joista jälkimmäisen olemassaoloa olen näköjään ihmetellyt jo vuonna 2008. Kysyin Pajulta tauolla ja projektissaan ei ollut kertynyt sen mahdollisesti tallella olevasta muodosta tarkempaa tietoa. Turussa on kuulemma laatikollinen reikäkortteja jostain hankkeesta. Jossain.

Mistä tuli mieleen hieman tuoreempi tietokanta, jonka kohtalo on jäänyt myös kaivertamaan. Olikohan ennen blogin perustamista (kunnei täältä raporttia löydy) kun olin seminaarin tapaisessa ja projektin aikaansaannokset sekä tietokannan kohtalo ovat jääneet epäselväksi. Etten olisi vain muistini varassa poikkesin kirjastoon lukemaan perustiedot

Tutkimme kahden pitkän henkilöaineiston, aatelin sukutaulujen ja Kuka kukin on -matrikkelien, antamaa kuvaa suomalaisista vaikuttajista. Seuraamme eliittirakenteen muutosta kahdensadan viime vuoden ajalta. Olemme voineet tutkia samanaikaisesti kymmenien tuhansien ihmisten henkilöhistorioita sähköiseen muotoon siirrettyjen tutkimusaineistojen ansiosta. Tämän tyyppinen tutkimus on uutta ja kiehtovaa. Se antaa laajan ja vaikuttavan kuvan yhteiskunnan kehityksestä. (Olli-Pekka Ruuskanen, Alex Snellman & Mika Widgren: Yhteiskunnan huipulla. Eliittirakenne muutoksessa 1809-2009. Kirjassa Valta Suomessa (2010) s. 34-55)

Muistaakseni molempien perusaineistojen käyttöön oli vaadittu erityiset luvat, joten mahdollisesti tietokanta on jo mennyttä. Mikä olisi sääli, sillä se olisi voinut hyvin rikastuttaa esim. roadshowssa esiteltyjä Karjalan evakkojen tietokantaa (*) tai monisukupolvista sisällissodan vaikutuksia kartoittavaa henkilötietokantaa. Edellisestä on tulossa julkiseksi ainakin eksploratiivinen tilastollinen näkymä. Jälkimmäisestä toivottavasti saadaan uudelleen käyttöön arkistomateriaaliin perustuvat osat, mutta ei tietenkään väestötietokannan elävien ihmisten tietoja.

Mutta kun kauan sitten kuolleiden tietokantaa, jonka jakamista lupailtiin vuonna 2012, ei ole vielä näkynyt niin aineistojen säilyvyys ja uudelleen käyttö alkaa näyttää heikoimmalta linkiltä digihistoriassa. Mikä on hieman hassunkurista kun historioitsijat nimenomaan haluavat säilyttää aineistoja.

(*) Ks. Loehr, J., Lynch, R., Mappes, J., Salmi, T., Pettay, J., & Lummaa, V. (2017). Newly Digitized Database Reveals the Lives and Families of Forced Migrants from Finnish Karelia. Finnish Yearbook of Population Research, 52, 59-70

Pyytämättä kengässä istuva kissanpoika kirjasta "History of the Ninth and Tenth Regiments Rhode Island Volunteers, and the Tenth Rhode Island Battery, in the Union Army in 1862" (1892)