Ensimmäinen suomalainen oopperalaulajatar ja Italiaan päätynyt poikansa

Ensimmäisellä suomalaisella oopperalaulajattarella ei tätä kirjoittaessani ole Wikipedia-sivua suomeksi (kylläkin ruotsiksi, englanniksi ja norjaksi) eikä häntä ole poimittu Kansallisbiografiaankaan.

Todennäköisesti vähäisen kiinnostuksen syynä on se, että Sofia Ulrika Liljegrenin perhetaustasta ei tiedetä yhtään mitään. Syntymävuodekseen mainitaan 1756 ja 1765, joista jompikumpi tai ikänsä lienee kirjattu johonkin varsinaiseen lähteeseen. Vuonna 1781 hän ilmaantuu Tukholman Kuninkaallisen teatterin lavalle oopperakuorossa. Stockholmspostenista 27.11.1783 löysin konsertti-ilmoituksen, jossa Mademoiselle Liljegren mainitaan erikseen aarian esittäjänä.

Gunnar Castrénin Nya Argus -lehden numeroon 20/1916 kirjoittamassa alkuperäislähteisiinkin nojaavassa artikkelissa Mlle Liljegren, den första finska operasångerskan lainataan kansliapresidentti Creutzin kirjettä kuninkaalle heinäkuussa 1784, kun laulajatar oli saanut ensimmäisen pääroolinsa.

Suomalainen tekee ihmeitä oopperassa ja vetää sinne paljon väkeä. Hänellä ei ole ainoastaan kaunis ääni ja kaunis lausunta vaan myöskin ylevä ja teatraalinen vartalo. Hänen näyttelemisessään on todellisuutta ja intohimoa, eikä kävelyssä eikä liikkeissä ole mitään kömpelöä tai häiritsevää. Yhdellä sanalla: hän lyö hämmästyksellä kaikki, hän oppii kaiken, minkä hän tahtoo ja puhuu ranskaa täydellisesti, vaikkei 18 kuukautta sitten osannut muuta kuin suomea. (Suomennos Kodin kuvalehti 45/1916)

Jo huhtikuussa 1784 Creutz oli raportoinut suomalaisen ihastuttavasta äänestä, esitystaidosta sekä rakkaudesta makeaan ja paloviinaan.

Jossain Creutzin kirjeessä laulajatarta kutsutaan nimellä "mlle Rantasalmy" ja Castrén pitää mahdollisena, että Rantasalmi oli laulajattaren syntymä- tai kotipaikka. Hänen asuinpaikkansa vuonna 1787 kertoo kadun tarkkuudella viime vuonna esittelemäni teatterialmanakka.

Liljegren avioitui 23.9.1788 Tukholman hoviseurakunnassa italialaissyntyisen hovikapellimestari Francesco Antonio Uttinin kanssa.

Uttini esiteltiin edellisen vuoden teatterialmanakassa näin:

(Uttinin aiempi vaimo oli haudattu tapaninpäivänä 1775 Tukholman Jakob och Johannes -seurakunnassa.)

Avioliittonsa vuonna Liljegren nimitettiin hovilaulajattareksi. Tämä lienee uransa huippukohta. Sanomalehdistä löysin maininnan vain yhdestä konsertistaan tämän jälkeen (Stockholmsposten 6.4.1789, Dagligt Allehanda 8.4.1789).

Wikipedian mukaan Uttini kuoli Tukholmassa 25.10.1795 ja Liljegren 6.12.1795. Edellisen päivämäärän vahvistaa Inrikes Tidningar 6.11.1795

ja jälkimmäisen tavallaan hoviseurakunnan haudattujen lista, jossa mainitaan Uttinin lesken tulleen haudatuksi Klaran seurakunnassa 13.12.1795. Klaran seurakunnan haudattujen listassa ei ole tästä merkintää. (Kummassakaan seurakunnassa ei ole Uttinin hautausta.)

Liljegrenin kuoliniäksi on kirjattu 30, mikä selittää Castrénin tarjoaman syntymävuoden 1765.

Ajattelin, että Tukholman perukirjoista olisin saanut jotain lisätietoa, mutta kummankaan perukirjaa en löytänyt hakemistosta. Mutta myöhempien Uttinien perukirjoista oli viitteitä, jotka ohjasivat minulle uuteen kokonaisuuteen "Borgrätten", jonka hakemistosta löytyi sitten pariskunnan yhteinen perukirja (Nedre Borgrätten F6:17 (1795-1799) Bild 3120 / sid 309 (AID: v433444.b3120.s309, NAD: SE/SSA/3699)). Siinä on Sophia Ulrica Lilljegrenin kuolinpäivänä jo mainittu 6.12.1795.

Uttinin ensimmäisestä avioliitosta oli elossa kaksi poikaa tanssija Charles ja kamarimuusikko Adolph. Liljegrenin synnyttämä poika Joseph Emanuel oli 6-vuotias menettäessään molemmat vanhempansa. Melko pian velipuolensa päättivät parhaaksi lähettää pojan setänsä hoidettavaksi Bolognaan. (Veljensä perukirjan mukaan oli siellä viimeistään/edelleen vuonna 1804.) Italiaan saapuessaan Joseph Emanuel ei osannut kuin ruotsia, mistä kertoo lehti The Spectator 10.7.1858:

A Bolognese musician, named Uttini, had settled at Stockholm, where he married a Swedish lady. Uttini, it would seem, died early ; but his brother, Caspar Uttini, a physician of Bologna, undertook the education of his son, who was sent to Bologna for the purpose. The boy, at his arrival, was not only entirely ignorant of Italian, but could not speak a word of any language except his native Swedish. In this emergency Mezzofanti, who, although still a student, had already acquired the reputation of a linguist, was sent for, to act as interpreter between the boy and his newly found relatives : but it turned out that the language of the boy was, as yet, no less a mystery to Mezzofanti than it had already proved to themselves. This discovery, so embarrassing to the family, served but to stimulate the zeal of Mezzofanti. Having made a few ineffectual attempts to establish an understanding, he asked to see the books which the boy had brought with him from his native country. A short examination of these books was sufficient for his rapid mind ; he speedily discovered the German affinities of the Swedish language, and mastered almost at a glance the leading peculiarities of form, structure, and inflection, by which it is distinguished from the other members of the Teutonic family ; a few short trials with the boy enabled him to acquire the more prominent principles of pronunciation; and in the space of a few days, he was able, not only to act as the boy's interpreter with his family, but to converse with the most perfect freedom and fluency in the language! "

Italialaisen sedän muistoksi on pystytetty komea hautamonumentti, joten olo etelässä materiaalisesti mukavampaa kuin Tukholmassa, jossa velipuolen leski merkittiin henkikirjoituksessa 1810 rutiköyhäksi (pdf). (Uttinien perukirjat olivat Borgrättenin kirjoissa siksi, että ne olivat miinuksella. Velipuolet tekivät yhteensä 6 konkurssia, ks. Tidigmoderna konkurser.)

P.S. Blogipostaus on jo pitkän puoleinen, mutta tallennan tähän vielä Uttineista SBL:stä, FamilySearchin indeksoinneista, kirkonkirjoista ja perukirjoista kertyneet tiedot.

Francesco Antonio Uttini
Avioliitosta Rosa Scarlattin kanssa lapset

[1] Carlo Gasparo Simone Uttini s. 1753 Italiassa. Tanssija
Avioliitto 29.6.1784 Hovförsamlingen, Tukholma Maria Kristina Lindberg.
Kuollessaan 1.5.1808 elossa tytär Maria Fredrika (avioliitto 28.9.1806 Hovförsamlingen, Tukholma Johan Gustaf Grönroos, kamarimuusikko) ja tytär Hedvig Carolina (s. 17.8.1803 St. Eugenia, Tukholma). Aiemmin kuolleita lapsiaan Frans Mari (s. 1785 k. 20.7.1785), Eva Charlotta (s.~ 1798 k. 16.6.1802), Hedvig Carolina (k. 13.6.1802) ja Carolus Isaac (s. 10.4.1802 St. Eugenia, Tukholma, k. 7.12.1802 Jakob & Johannes, Tukholma).
[2] Adolph Ludvig Uttini s. 1756 Tukholma. Kamarimuusikko. Avioliitto 16.1.1787 Riddarholms församling, Tukholma Maria Margaretha Smedberg. Kuollessaan 20.2.1804 perukirjansa mukaan "naimaton" eikä rintaperillisiä.

Avioliitosta Sophia Ulrica Liljegrenin kanssa lapset

[3] Sophia Antonietta Uttini s. ~1787 (?) k. 14.6.1789 Jakob & Johannes, Tukholma
[4] Frans Emanuel Uttini s. ~1789
[5] Isac Frantz Uttini s. ~1792 k. 25.10.1794 Jakob & Johannes, Tukholma

Epätäydelliset tiedot selittyvät osin sillä, että Uttinit säilyttivät katolisen uskonsa.