Idea toisinaan melko kaukana historiasta tapahtuvan sarjakuvan yhdistämisestä Suomen historian käänteisiin on freesi. Syntyvä historiankuva on väistämättä aukkoinen, mutta kun tietoa tuodaan tuttuun hahmoon ja huumoriin yhdistettynä, voi se jäädä pähänkin. Rikastuttamaan ymmärrystä läheisemmästä ja kaukaisemmasta historiasta.
Historia on läsnä myös kirjan loppuun sijoitetuissa tulevaisuusvisioissa, joiden artikkeleissa ponnistetaan usein menneisyydestä. Lisäksi historiaan ja historiantutkimukseen viitataan hyvin ikävällä tavalla itse sarjakuvissa. Esimerkiksi näin sivulla 100.
Ja Kansallismuseo on muuttumassa valtiollisen historian museoksi? Immonen mainitsee tallentamisen arvoisina miespoliitikkoihin liittyvät esineet ja täydentää lausuntoaan sanomalla, että "Museossa puhumme, että esineellä pitää olla hyvä tarina ollakseen kiinnostava ja siinä mielessä myös CD, TV tai sarjakuva voisivat olla Kansallismuseon kannalta keräämisen arvoisia, varsinkin jos ne liittyvät valtiollisen historian näkökulmasta merkittävän henkilön elämään."
Ei enää kenen tahansa rukinlapoja, siis.
1 kommentti:
Hyvää huomenta!
Kirjoitus toi ikävästi sen mieleen, että Urajärvenkartanon navettarakennus on jo pitkään ollut tyhjillään. Kun muutin tänne 1992, pääsin siellä käymään katsomassa Helsingin Yliopisto kokoamaa kokoelmaa kaikista Suomessa painetuista kirjallisista tuotteista.
Pienen kansan rahavarat eivät taaskaan riittäneet ja hienot hyllytkin meni rautaromuksi.
Lähetä kommentti