Weitikassa 4/1872 julkaistiin tällä otsikolla alla oleva runo, joka "Laul. kuin: "Arvon mekin ansaitsemme j. n. e."". Se näyttää aidolta paikallistuotteelta, jonka reittiä lehden täytteeksi en lähde arvailemaan. Kaikki merkitykset eivät enää avaudu, mutta elämänilo ainakin välittyy. Niin ja osaan laulaakin määrätyllä nuotilla.
Kirkas kevä-aurinkoinen
Heitti hienon sätehen.
Oli pääsiäis päivä toinen,
Mentiin Lehdesmäkehen;
Siellä oli silloin juuri
Ko'olla joukko aivan suuri,
Herrat, talonpoika-sääty,
Pulskat pojat, neitoset.
Naurusuulla puheet pääty,
Kaikki olit iloiset;
Pohjan prinsessa vaan vielä
Oli surussansa siellä.
Musiikkikin siellä soitti
Säveleitä somasti,
Nuorukaiset tanssit koitti,
Polskaa pistit kovasti.
Edeskäyvät yhtä päätä
Virvoittivat vatsaa, päätä.
Ilta kului ilosesti
Tanssilla ja laululla,
Vaikka "Miinat" vihasesti
Häpäisivät naurulla,
Kun ei heitä kutsuttukaan
Muitten tyttylöisten mukaan.
Pulskat pojat pitäjässä
Nämät huvit hankkivat,
Teitä nauraa tytöt tässä
Kuinka o'otte kankiat;
Olkaa rohkeet - riiatkaatte
Niin tee niistä vaimon saatte!
Kuva Fyren 51/B/1904
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti