Miten sokea tuli toimeen vuonna 1761? Kuuro vuonna 1773?

Tuokossa tuli vastaan alaikäinen "kuuromykkä", jolle määrättiin holhooja (Eura 1684 mm 13:558 2.). Itse asiahakemistossa ei vammaisuudelle ole nähdäkseni luokkaa. Eli lisäesimerkit seuraavalta vuosisadalta.

Tammisaaresta kirjoitettiin sanomalehteen Inrikes Tidningar (30.3.1761) kaupungissa asuvasta 50-vuotiaasta köyhästä työmiehestä. Hän oli menettänyt näkönsä rokkotaudissa, mutta pystyi tekemään puukäsitöitä. Pikkuvihan aikaan hän oli ollut (jo sokeana?) Helsingissä ja pimeässä huoneessa tehnyt venäläisten kenraali Keithille 32 lokeroisen laatikon. Puulaadutkin hän pystyy erottamaan sormenpäillään.

Lisäksi miehellä oli ongelmia kuulonsa kanssa. Toisten opastuksella hän oli opinnut tarvittavat kristinuskonkappaleet.

Pidempi versio miehen tarinasta julkaistiin saman sanomalehden numerossa 27.4.1761 ja suomeksi Turun Wiikko-Sanomissa 13.12.1823. Viimeksi mainitusta selviää, että "Samuel Grönlund oli Talonpojan poika Tenholan pitäjästä, syntynyt vuonna 1712."

Kymmenen vuotta myöhemmin Turussa eli syntymästään kuuro Anna Spåre (s. 1732) Ulrika-sisarensa (s. 1749) kanssa. He olivat menettäneet vanhempansa eikä heillä ollut yhtään perheen miestä holhoajana. Kirsi Vainio-Korhonen kertoo Ulrikan lähteneen miessuhteen vuoksi Tukholmaan vuonna 1774 (Kirsi Vainio-Korhonen & Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat. Suomalaisen rakkauden historiaa. s. 145-147).

Anna jäi Turkuun, ilmeisesti ilman mitään omaisten tarjoamaa apua. Aateliswiki väittää hänen päätyneen Turun hospitaaliin ja kuolleen siellä. Hiski-tallennusten perusteella Anna Elisabet Spåre kuoli punakuumeeseen Turussa 5.5.1787.

Jossain määrin onnekkaampi oli Billnäsin ruukilla 1788 asunut sokea Christina Brusk, jolle setänsä Johan Brusk testamenttasi omaisuutensa. Ellei sitten sanomalehdessä

Oliko Christina Karjaalla 5.10.1794 punatautiin kuollut "p. Stina Brusk" Brasbyn Butilsin talosta?