Anja Lanérin Kylli-täti kertoo. Kylli ja isä on Kylli Koski seuran vuonna 2008 julkaisema. Ikäiselleni TV:n vesiväriluonnoksista ja tarinoista tuttu Kylli-täti eli lapsuutensa 1910-luvun Pyhtäällä ja Karstulassa. Esipuheessa ei selvennetä missä muodossa kirjan kirjoittaja on saanut Kosken lapsuudenmuistot tietoonsa. Niistä hän on kuitenkin luonut lämminhenkisiä ja eläviä pieniä kertomuksia.
Pirkko Myllylän Huomenna isä tulee (2006) on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliiton kustantama, mutta se ei näy merkittävissä määrin kirjan sisällössä. Piiku-tytön näkökulmasta eletään sotavuosien läpi isohkolla maatilalla. Mukana on sotavangit, sankarivainajat ja lapsen kuolema sairauteen, mutta lapsi ei koe niitä aikuisen tavoin.
Irma Hannulan Tuulenpesä (2010) perustuu todennäköisesti kirjoittajan omiin lapsuusmuistoihin. Takakannen mukaan tapahtumapaikka on Venäjän rajan läheisyydessä jonkin aikaa sodan loppumisen jälkeen. Siskokset toimivat maatalousympäristössä erittäin itsenäisesti ja vanhenevat kirjan kuluessa useamman vuoden. Tarinat ovat lämminhenkisiä, mutta realistisia.
Nämä kirjat löytyivät kirjaston tietokannasta erinäisillä hakusanoilla historiaa esiin haravoiden. Mukaan ei tullut yhtään miehen kirjoittamaa poikakertomusta, joten jään miettimään onko niitä kirjoitettu vähemmän ja jos on, niin miksi. (Sakari Pälsin Fallesmannin Arvo -tarinat ovat odottamassa lukuvuoroaan.)
Lopuksi suosittelen Leena Hietamiehen pientä kirjaa Tekstareita ja mummin mustikkasoppaa (2013). Pieniin väläyksiin nykyelämän keskusteluista on tuotu katsaus menneisyyteen tavalla, joka toivottavasti herättää halun jakaa kokemuksia sukupolvien välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti