Kotiseutututkimuksen ABC: E, F ja G

Ulla-Maija Peltosen tekstin kohdalla on sama käytettävyysominaisuus, joka hämäsi Saressalon osuudessa. Aluksi avautuva teksti on samaa kuin ensimmäinen alaosio vasemman puolen valikosta avattuna. Eilolan tapaan Peltonen on käyttänyt lähdeviitteitä, joita tekninen ratkaisu (tai sen sovellus) eivät ole asiallisesti tukeneet.

Näiden ohi päästyä Peltosen teksti on hieno ja lukemisen arvoinen. Ehdottomasti sivuston parasta antia tähän mennessä. Lainaan loppulauseet: "...on muistettava, että jokainen tulkinta sisältää myös väärintulkintaa. Siksi menneisyyden tulkitseminen niin tutkimuksen kuin kaunokirjallisin keinoin on päättymätön prosessi."

Arkistoja riittää ja niiden esittely on jaettu moneen osaan. Ensimmäisessä "Kotiseudun historian tutkimuksesta kiinnostuneen kannattaakin taivaltaa Kansallisarkiston päätoimipisteeseen " eli kokoelmatietokannan käyttö kotoa käsin ei ole suositeltua ja Arkistolaitoksen digitoinnit on jätetty huomiotta.

Paitsi, että Sota-arkiston kohdalla mainitaan sotapäiväkirjat digitoituina. Ja myöhemmin on osio Arkistolaitoksen sähköiset tietokannat ja hakemistot, jossa on muun lomassa Vakka. Teknisiä haasteita on jälleen kohdattu, sillä huomattavasti helpommin sivulta erottuu Satakunnan henkilötiedoston linkki.

Kauttaaltaan tekstit ovat esitteleviä tavalla, joka ei suuremmin kannusta arkistojen lähestymiseen. Osa linkeistä on kuolleita, osa pelkkää tekstiä...

Riina Haanpää aloittaa Haastattelut hyvin asiallisesti ja ehkäpä jopa akateemisesti: "Haastattelussa aineistoa tuotetaan vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä haastateltavan kanssa."

Kokonaisuus on iso ja tuntuu kattavan kaiken mahdollisen. Haastatteluja suunnittelevalle tämän läpikäymistä voi tosissaan suositella.

Haastatteluaineistojen käyttö ja tutkimusetiikka on jostain syystä kahden kirjallisuuslistan välissä vasemman puolen hakemistossa. Toivottavasti ei kuitenkaan jää tiedontarvitsijoilta huomaamatta.

(Arviointi perustuu sivuston tilaan 19.11.2014.)