Faktasta historiallisen fiktion materiaalina

Kevään yksi odottamistamistani kirjoista oli Jyrki Heinon historiallinen dekkari Kello. Pidinhän Kellaristaan.

Kello oli selvä jatko-osa, jossa seikkailivat samat päähenkilöt ja Kellarin tapahtumiin viitattiin. Uutta oli matkustaminen kauas Turusta ja kuvausta on Hämeenlinnasta, Mikkelistä ja Pietarista. Historian hengen tuomisessa on onnistuttu melko hyvin, mutta tapahtumien poliittiseen kuvioon en päässyt sisälle enkä osaa arvioida sen realistisuutta.

Kyseessä oli aidosti fiktio, jossa todelliset henkilöt vain vilahtivat taustalla. Kirjan lopussa on heistä listaus ja lyhyt kronologia Kustaa III:n sodasta, joka on kirjan taustalla. En oikeastaan kaivannutkaan enempää, mutta niille, jotka eivät hiffanneet, että tärkeä tapahtumapaikka on "rakennettu" Alikartanon eli Frugårdin pohjapiirrustukselle, olisi kyseinen tieto ollut ehkä kesän matkasuunnitelmia innoittava.

Enemmän faktaa (?) on Project Gutenbergissä äskettäin julkaistussa Voldemar Lindmanin tarinassa Kaksi yötä. Tai ainakin siinä annetaan, ymmärtää, että tarina oli kuultu vanhalta kapteeni Bromanilta, "joka aikoinaan on kuullut tämän tarinan isältään". Mutta "Muutamissa kohdissa on tässä poikettu historiallisesta totuudesta, jotta kertomus tulisi jännittävämmäksi.". Vai onko sävelletty koko juttu ja annettu vain ymmärtää, että takana on todellisuus? Ainoa todennettavissa oleva asia on Kustaan sodan aikainen kahakka Inkoon Älgsjössä eli Elisaaressa.

Toinen todellisuuteen omien sanojensa mukaan nojautuva kirja on Eva Ljungbergin Sorretun voitto, joka suomentajan alkusanojen mukaan perustuu todellisuuteen:

Ainakin tahtoo kansantaru yhdistää samaksi henkilöksi puheena-olevan vanhusvainajan ja nuoruutensa aikana romantillisista elämänsä vaiheista tunnetun ahvenanmaalaisen naisen, neiti Mörckin, jonka elämäntapaukset peruspiirteissään ovat jo kauan olleet muistoon kirjoitetut, vaikka arkamaisuus on tähän saakka estänyt niiden pukemista romanin muotoon.

Ainakaan Hiskin pappisluetteloista ei löydy neiti Mörckille sopivaa isää.

Kuva kirjasta The New Book of Nonsense.