Kun nuorisolle oli tarjolla työtä ja opetustakin

Turun Wiikko-Sanomien selailussa huomioin "ikäsyrjiviä" työpaikkailmoituksia, joita ei enää hyväksyttäisi.

Kaksi ynnä mykkää että kuuroa nuorukaista taikka poikaa vähemmin 13 vuoden ijästä, joilla on keviä käsitys ja hiljainen luonto, otettaisin heti mieluisasti vastaan allekirjoitetun Turussa asetettuun Werstaan. C. C. Böcker. (27.11.1824) (Tämä sopisi jatkoksi kirjoitukseen Vammaisuudesta ennen)

Yksi Poika 13 eli 14 vuoden vanha, saa palveluksen koska hän ittensä Piplian Seuran Präntissä, hyvillä todistuksilla vahvistettu ilmoittaa. (2.4.1825)

Köyhiä lapsia 11 ja 12 vuoden ikäisiä otetaan työhöön Litoisten Verka-Vapriikin. Vanhemmat ja hoittajat joilla näitä on ilmoittakoot heistä niin pian kuin mahdollista on mainitussa Vapriikissa. (17.1.1829)

Työhönottokriteereinä iän ohessa vammaisuus ja köyhyys? Ei hyvältä kuullosta. Toisinaan sentään haettiin ilmoituksilla osaaviakin työntekijöitä:

Yksi maalla tavallisiin työ-askareihin tottunut Piika, joka sen ohessa osaa sekä kehrätä että kutoa kankaita, ja n. e., ja myös elämänsä puolesta on hyvillä todistuksilla edeskatsottu, saa kohta paikan yhdessä maankartanossa Kalantissa, koska hän itsensä löytä antaa P.E. Gestrinin ja Indrenin Kaupapuodissa Turussa. (23.4.1825)

Yksi siivo ja hyvillä avuilla kaunistettu nuorukainen, joka saattaa kelvollisesti kirjoittaa ja aikoo Kirjain pränttäystyöta eteensä ottaa, saapi kohta paikan Chr. L. Hjeltin, tykönä. (22.10.1825) 

Lapsityövoima ei 1800-luvun alussa ollut tietenkään yllättävä löytö, toisin kuin maininnat koulutuksesta. Turun Wiikko-Sanomissa 22.1.1825 kirjoitettiin Suomen Huoneenhallituksen Seuran asettaman koulun tutkintopäivästä ja todettiin "on kuitenkin niiden luku, jotka ovat tahtoneet Kouluun vastaanotettaa, ollut niin suuri, että kaikkia ei ole taittu ottaa; että Koulun Matrikelissa (Nimikirjassa) on 120 Oppilaista, joista kuitenkin 55 ovat jo poismenneet".

Nimikirja toivottavasti jossain tallessa ja koulun toiminnasta Talousseuran historiikeissa tekstiä? Ainakin koulu vilahtaa Darja Heikkilän artikkelissa Käsityön ammatillinen opetus Suomessa 1700-luvulta nykypäiviin ja Irene Ylösen artikkelissa  Maahenkeä vai lisäansiota? Maaseudun naisille suunnattu käsityöneuvonta 1800-luvulta 1960-luvulle.

Turun Wiikko-Sanomissa koulu esiintyy uudelleen 3.12.1831, jolloin oppilaiksi haetaan nimenomaan tyttöjä - määrittelemättä ikää vuosina:

Keisarillisen Suomen Huonenhallitus-Seuran Työ-Kouluun tulee vastaanotettavaksi usiampia Oppilaisia, ja taitavat siis siihen ikään ja vahvuuteen tullet tytöt, että he kehrätä osaavat ja toivovat Kouluun tulla, soveljalla Papin todistuksella, ja joska olisit palvelluksessa ollet, myöskin viimeksi saadulla OrlofsSetelillä varustetut, tämän asian tähden ilmoittaa heitänsä Koulun Opettajan tykönä, Leski Roua Kaptenska Hobin, joka asuu Seuran talossa. Koulussa opetetaan kehrämään ja kutomaan, myöskin drälli (servetti) kankasta parhaimpain neuoin jälkeen, ja viellä kirjoittamaan ja luvunlaskuja harjoittelemaan.

Kapteenska Hobin lienee ollut 22.6.1824 Pietarsaaressa kuolleen Gustaf Adolf Hobinin leski Christina Beata Böcker (s. Vaasassa 8.2.1782, k. Turussa 9.8.1853), joka esiintyy Genos-artikkelissa. Juha Vuorelan blogitekstistä selviää, että Christinan Ebba-tytärkin toimi Talousseuran koulun opettajana.

Kuvituksena  Hugo Backmanssonin maalauksesta Läksyn kuulustelu (1890) Daniel Nyblinin ottama mv-valokuva. Kyse on kadettikoulusta, mutta ei kai se nyt ole niin tarkkaa, tunnelmakuvien kanssa.