Helmikuussa 1626 Claes Flemingin palvelija Carl Simonsson poikkesi Tukholmassa seppä Sigfridin pajaan asianaan keskeneräisen pyssynsä viimeistely. Sigfrid oli kipeänä, mutta veljensä Nils otti työn tehtäväkseen.
Ennenkuin Carl ehti poistua paikalta ehdotti Sigfridin "mestarisvenni" Markus Tomasson, joka oli syntynyt Pernajan pitäjän kylässä "Embom", kortinpeluuta ja oluenjuontia. Peliparit arvottiin ja neljä miestä pelasivat pari kierrosta, kunnes Sigfrid meni sänkyynsä nukkumaan.
Aikanaan pidetyssä oikeudenkäynnissä ei kuultu Nilsin todistusta eikä hänen poistumistaan paikalta erikseen mainittu. Oleellista oli, että Carlin ja Markuksen välillä syntyi tappelu, jonka iskuja kirjattiin oikeuspöytäkirjaan yksi kerrallaan, kahdesta näkökulmasta.
Carl vetäytyi sängyn suojaan, mutta tämä ei tietenkään estänyt Markusta seuraamasta vasara kädessään. Juuri kun Markus oli tulossa iskuetäisyydelle, huonetta valaissut liekki sammui.
Pimeys ei pysäyttänyt vasaran heilautusta. Kun Sigfridin vaimo sai valon uudelleen syttymään sängyn vieressä makaamassa ei ollut Carl vaan Sigfrid, jonka aivot tulivat ulos vasaran kalloon tekemästä reiästä. Sigfrid oli kuollut.
Markus otettiin kiinni ja suljettiin kaupunginvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Toinen sepän renki, Rauman "Hankila"n kylässä syntynyt Olof Jönsson, järjesti Markuksen paon omansa ohella. Miehet saatiin kiinni ja Markus kohtasi oikeuden 11.3.1626. Asia vaati vain yhden käsittelykerran ja Markus sai kuolemantuomion. Olofin rangaistus oli 40 taalarin sakot tai käden menetys, jollei sakkoja pystynyt maksamaan.
Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv Del XV 1626 (1990) s. 37-40, 158-159
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti