Seuraava merkillinen tapaus näyttää, että hevonen taitaa kylmässä pakkasessa Talvella elää ilman ruata 14 vuorokautta: Sinä 28:nä p. menneessä Tammikuussa oli Hauhon kirkonkylässä, yhdet maahanpaniaiset (peiahaiset) jossa oli paljon Herrasväkee koossa, ja ehtoolla kello 6:den aikaan, lähti peljästymisestä yksi parhaassa ijässä oleva ja hyvin lihava tamma-hevonen karkuun, meni metsään, tarttu siellä suitsista ja siloista puihin kiinni. Tätä hevosta kyllä etsittiin, vaan ei löytty, ennen kuin 11:nä päivänä Helmikuussa. Niin muodon oli tämä hevos parka 14 vuorokautta ilman ruata kovassa pakkasessa, sillä siinä paikassa jossa hän oli, ei ollut edes pieniä puita eli varpuja, joita se olis tainnut syödä, vaan oli kiinni paksuen kuusipuiten välillä. Löyttäissä oli se aivan laiha ja voimaton, taisi kuitenkin kulkee kotionsa, vähän enemmän kuin puolen penikulmaa, ja on nyt jo täydessä voimassa.
Jos jokuu epäilee tämän tapauksen totuutta, saa sen kuulla koko Hauhon pitäjän, sekä korkeilta että alahaisilta seurakunnan jäseniltä, ja myös itse hevosen omistajalta Herra Översti Charpentierildä.
(Kuitenkin taitais ehkä joku kysyä, jos ei tätä asiaa niin saattais selittää, että joku konna olis pitänyt hevosen tykönänsä vähällä rualla, ajanut sen laihaksi, ja sitten vienyt sen siihen paikkaan, jossa se löyttiin.)Ainakin hautajaisten päivämäärä on kerrottu uskottavasti. Hiskistä selviää, että 28.1.1823 haudattiin varakihlakunnantuomari C. J. Hangelinin 31-vuotias vaimo Brita Amalia Schriij tai Schrey.
Talvimaisema Pekka Halosen käsialaa, Emma via Google art via Wikimedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti