Kurkistuksia suomalaiseen rasismiin

Oulun Wiikko-Sanomia numerossaan 8.12.1860:

Kuitenkin sivistymättömiä ihmisiä ja kansoja on, jotka pitävät kaikellaisia syöpäläisiä ystävinään. Niin eivät esimerkiksi lappalaiset viero paljo täitään, joita niissä on. Neekerit, Hottentotit, Uudenseelannin sekä Reposaarten asukkaat, Indianit Missaurin ja La-Platan virtain tienoilla Amerikassa oikein lihottavat syöpäläisiään, ja syövät sitte niitä itse herkkuinaan.

Vieraat kansat olivat kaukana eivätkä muodostaneet minkäänlaista uhkaa, mutta silti heidät esitettiin alempina ja sivistymättöminä. Yllä olevasta ei paljoa eroa Lasten Suomettaressa 1857-58 julkaistut artikkelit muiden maiden asukkaista. Ei siis ollut ihme, että runsaat sata vuotta myöhemmin mummoni opasti vaihto-oppilaaksi Amerikkaan lähtenyttä äitiäni, ettei mustien miesten kanssa pitänyt puhua.

Rasistisen ajattelun juuria ei suuremmin avattu Ylen 3-osaisessa radiosarjassa Kurkistuksia suomalaiseen rasismiin, joka on edelleen Areenassa kuunneltavissa (osa 1, osa 2, osa 3). Toimittaja Seija Aunila aloittikin (tarkoituksellisesti?) rajatusti:  "Milloin syntyi aihio siihen, että Suomessa tuli tällaista rasistista liikehdintää? Pitääkö meidän palata silloin johonkin 1800-luvulle?[...] Silloinko alkoi eriytymään, että on me ja ne muut?" Haastateltu tutkija Vesa Puuronen laajensi onneksi aikaperspektiivin alkamaan saamelaisista, jotka olivat "ne" jo saagoissa, vaikka tätä ei ohjelmassa mainita. Nopeasti hypättiin menneisyydestä 1900-luvulle, jonka ääninauhoja hyödynnettiin erityisesti toisessa osassa. (Muistaakseni ohjelmissa ei mainittu viime viikon lopussa perussuomalaisten esiin nostamaa Axel Olof Freudenthalia, joka piti ruotsinkielisiä suomenkielisiä ylempiarvoisena rotuna.)

Rasismin käsite on haastellun Vesa Puurosen mukaan otettu käyttöön 1930-luvulla anglosaksisessa keskustelussa Saksan kehityksestä. Puuronen laajentaa rasismin kattamaan "rodullistetut ryhmät" eli m.m. ryssävihan. Sitä käsiteltiin ohjelmassa erikseen ja Puuronen viitaten Klingeen ajoitti sen synnyn vuoden 1918 sotaan. Poliittisesta historiasta syntynyttä viha-pelkoa selostettiin Vilkunan Paholaisen sodassa kuitenkin jo 1700-luvulta?

Hieman outona pidin nauhoitetun kansalaisen kannanoton tulkintaa, jossa Aunila toteaa "Näitä ryssävihaan liityviä ajatuksisa esitettiin siis vuonna 1989". Minusta oli oleellisempaa konteksti, jossa asia esiintyi. Mies vertasi Vietnamin pakolaisille tarjottuja etuuksia ja Karjalan evakkoja. Ilmeisesti omakohtaisena kokemuksena hän kertoi asutetuille evakoille sanotun "työ ootte täysiä ryssiä, painukaa ryssän maalle".

Työpaikalla keskustelimme jokin aika sitten rasismista lounaspöydässä ja yritin argumentoida, että menneisyydessä "ne" on voinut olla vaikkapa karjalaiset, joita ei laskettu suomalaisiksi. Karjalaisilla juurilla varustettu nuorempi työtoveri piti esittämääni aivan kummallisena. Hyvä niin.

Mistä tulee mieleeni taannoinen Fb-tuttavani päivitys, jossa hän kertoi oppineensa Suomi-Venäjä -seuran lehdestä, että  Larin Paraske oli "inkerikko, jonka lapsilla oli sellaisia suomalaiskansallisia nimiä kuin Tatjana, Vasili ja Anastasia". Omat tietoni Larin Paraskesta ovat Anu Kaipaisen romaanin Poimisin heliät hiekat lukemisesta vuosikymmeniä sitten ja käsitykseni vastasi lainausta. Joten kysyin "Minkä taustan olet Larin Paraskeelle kuvitellut? " ja sain vastauksen " Tietoni olivat ilmeisen heikot. Kuvittelin hänen kuitenkin olevan jotain ei-ortodoksis-slaavilaista." Siis suomalaisempaa.

Daniel Nyblinin mv-valokuva Albert Edelfeltin maalauksesta. Ylempänä Nyblinin valokuva Eero Järnefeltin luonnoksesta Larin Paraskesta.