Akateeminen historiantutkimus sekoittuu historiikin kirjoittajien käsityksiin historiasta. Vaikea on kadunnaisen tai -miehen erottaa historiantutkijaa historiikin kirjoittajista, vielä vaikeampaa kuin erottaa lääkäri valelääkäristä – varsinkin kun ammattitiedottajatkaan eivät näe eroa ammattitutkijan tutkimuksen ja harrastelijoiden tuotosten välillä.Jos eron havaitseminen on niin vaikeaa, kuinka selvä se loppujen lopuksi on?
Näkyvyyttä Hietala kommentoi toteamalla, että akateemiset tutkimukset "löytyvät yleensä
ammattilehdistä tai tieteellisistä teoksista". Monografioiden ja tietokirjojen julkaisijat voivat "odottaa
arvosteluja jopa sanomalehdissä". Kuullostaa melko passiiviselta eikä retorinen kysymys "Pitäisikö meidän toimia aktiivisemmin päätöksentekijöiden suuntaan, jos tuloksiamme ei osata soveltaa tai ne ovat vaikeasti saavutettavissa?" kohenna kuvaa.
Seuraavassa numerossa Ilkka Niiniluodon pääkirjoitus Tutkimustieto käyttöön jatkaa teemaa, muta esimerkit ovat luonnontieteen puolelta. Lehdessä oli myös Tuija Laineen mielenkiintoinen artikkeli Lukemisen tutkimus kirjahistorian haasteena. Historiaa käsittelee myös Tomi Mertasen artikkeli Maila Talvio ja suomalainen maalaisateria Lyypekissä.
Ulkomailta tuli aamulla tietooni linkki blogitekstiin Implications for Digital Collections Given Historian’s Research Practices, jossa linkitettiin tutkimusraporttiin Supporting the Changing Research Practices of Historians, jonka löysin Twitteristä jo viime viikolla, mutta en ole vielä lukenut. Blogitekstissä oli linkki myös Digital Humanities Quarterlyyn eli lukemisesta ei tule puutetta. Jollei tule koskaan tehtyä, niin painan mieleeni ainakin lauseen blogitekstistä:
... in my opinion the key finding is that Google is now (by and large) the first step in historical research
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti