Hesarissa 7.11. oli sivun verran tekstiä Helsingin Senaatintorin alta kaivetuista vainajista. Kainalojutussa todettiin, että "kaupunginmuseo päätti vaieta kaivauksista niin kauan kun ne olivat kesken". Mutta jossain olin mielestäni niistä kuullut? En myöskään muista koska ja missä kuulin ensimmäisen kerran Senaatintorin hautausmaasta. Muistan jonkinasteisen järkytyksen ja siltä pohjalta voin melkein ymmärtää saman viikon iltapäivälehtien otsikoinnin. Ehkä kierrätystavaraa, sillä Hesarissa 10.11. todettiin, että "pääkallot ja luut kiihdyttivät jo vuonna 1972".
Jutussa 7.11. korostettiin esiin kaivettujen luurankojen asianmukaista käsittelyä, eli mitään The National Archivesin kuvan tapaista ei tehty.
Hesarin mielipuidesivuilla sanailtiin sanomalehtien digitoinnista. Kansalliskirjaston Kiitos asiakkaalle -tunnustuspalkinnon äskettäin saaneen emeritusprofessori Yrjö Varpion kirjoitus julkaistiin 27.11. Varpio kommentoi tekijänoikeudesta juontuvaa julkaisurajaa ja kysyy "Onko Suomen linja vanhojen lehtien verkkojulkaisemisessa tiukempi kuin muualla?" Esimerkinsä maailmalta eivät ole kaikkein vapaimpia, mutta hän ei myöskään mainitse, että Ruotsissa suunnitellaan 50 vuotta tiukempaa linjaa kuin Suomessa.
Varpiota säesti 29.11. julkaistu laivahistorian harrastaja Eero Purasen kirjoitus, jossa argumentointiin jo tehtyjen vuoden 1911 jälkeisten digitointien lukkojen takana pitämisen järjettömyyttä. Kansalliskirjaston johtajan Kai Ekholmin ja Kopioston varatoimitusjohtajan Jukka-Pekka Timosen vastine julkaistiin 1.12. Digitoinnin eteneminen vaatii rahaa ja verkkonäyttö yhteistyötä Kopioston kanssa. Puljun, joka on tänä vuonna kunnostatunut keräämällä korkeakouluilta rahaa täysin vapaiden verkkoaineistojen käytöstä. Vastineessa ei vastattu Purasen kysymyksiin, minkä toi esiin 5.12. julkaistussa kirjoituksessaan Esko Pakkanen.
Hesarin kaupunkisivulla 28.11. kerrottiin Tullisaaren kivestä, johon on kaiverrettu "Vuonna 1901, 3s päivä elokuuta". Kyseessä ei ole koiran hautakivi (jollainen kyllä on lähettyvillä) vaan "Kagaali"n muistokivestä. Kyseinen "kagaali" oli kerääntynyt lähikukkulalle päättämään kansalaisadressista, jolla piti vastustettaman Suomen armeijan lakkautusta.
Tekniikka&Talous -lehden (30.11.2012) toimittaja oli tutustunut Vapriikin Innovaatiot-näyttelyyn. Alkuinnostus laantui toteamukseen "Näyttelyssä oli liikaa lukemista ja liian vähän tekemistä."
Talouselämä listasi numerossaan 30.11.2012 100 merkittävintä johtajaa Suomen historiassa. Kansallisbiografian talouselämänvaikuttajien teksteistä oli ollut merkittävää apua ja ilahduttavasti lähdettiin liikkeelle 1700-luvulla syntyneistä ja heidänkin joukkoonsa oli löydety yksi nainen!
Itsenäisyyspäivän Hesarista ei historiaa puuttunut. Sivun B2 alakulmassa kerrottiin, että Tukholman oikeuskanslerinvirasto lattiaeristeistä oli löytynyt tammisaarelaisen kisälli Gustaf Wilhem Malmgrenin passi vuodelta 1831. (Passin saajan taustan selvitti Juha Vuorela blogissaan heti seuraavana päivänä. Hieman aikaisempia passeja esittelin äskettäin. Aiheesta pitäisi löytää lisää tietoa, Agricola-ketjunkin anti jäi heikoksi.)
Sivuilla C1 ja C2 Suomi liukui kaltevalla pinnalla kohti Saksaa. Sivulla C2 oli myös HS-raadin vastauksia kysymykseen "Onko suomalaisten historiakuva rehellinen?" Kyllä vastasi 45%, ei 36% ja 19% ei ottanut kantaa. Viimeiseen ryhmään kuulunut Irina Krohn totesi fiksusti "'Onko rehellinen' -kysymys on vähän hassu, koska historia on aina menneisyyden tulkintaa, eikä kysymys ole absoluuttisesta totuudesta." Täydellisinä raadin perustelut olivat mielenkiintoista luettavaa verkossa (jos lukuoikeutta on jäljellä tai sitä on ostanut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti