Tekstiilien arvoista

Itsenäisyyspäivän aattona kuokin Suomen muinaismuistoyhdistyksen esitelmäillassa. (Oli aika outoa liikkua suljetussa Kansallismuseossa.) Esitelmää piti Krista Vajanto otsikolla Vaivalla valmistettu, taidolla tehty – rautakauden tekstiilien arvoa kokeellisesti. Väitökirjaansa valmisteleva Vajanto on kokeillut rautakauden löytöjä vastaavien tekstiilien tekoa yhdessä Espoon työväenopiston kurssilaisten kanssa. Kansalaistiedettä ja joukkoistamista!

Vajanto koki tarpeelliseksi perustella kokeellista arkeologiaa. Hän selosti sen olevan tiedettä kun mukana oli... tutkimuskysymys. (Ylläri!) Kokeellisuudella hän tavoittelee mahdottomuuksien löytämistä, mahdollisuuksien todistamista sekä tietojen kattavuuden tarkistamista.

Vajanto selosti pääasiassa tekemiään kokeita alustavine tuloksineen. Kauanko työvaiheet kestävät ja minkälaista laatua syntyy. Villakankaan aikaansaamisessa eniten aikaa ja työtä meni villan kampaamiseen ennen kehräystä. Karstoja ei Suomessa tähän aikaan ollut käytössä. Kehräämiseen meni seuraavaksi eniten aikaa ja kutomiseen vähiten. Kokonaisuutena yhteen 40cm kertaa metri esiliinakankaaseen ainakin kuukausi 12-tuntisia työpäiviä.

Harvemmin yksittäistä vaatekappaletta tehtiin yksinään ja irrallaan muusta elämästä, joten  keskustelussa työmääräarviot kyseenalaistettiin kärkevästi. En oikein ymmärtänyt miksi, kun Vajanto oli selvästi kertonut ne laskennallisiksi. Me emme tiedä missä määrin eri ikäiset ja eri sukupuolten edustajat osallistuivat työntekoon, joka mahdollisesti oli vaiheistettua eli liukuhihnatyön tapaan olisi erikoistuttu tiettyyn työhön.

 Yhteistyökuva hieman myöhemmältä ajalta (The George Eastman House, Flickr Commons)

Keskustelussa tartuttiin myös ylenmääräisesti sanaan 'arvo'. Vajanto oli ehkä ulkomaisilla esimerkeillä kankaiden vaihtoarvoista vienyt ajatukset vaihdantatalouteen ja jopa rahatalouteen, jotka kuuluivat kysymysten oletuksina. Hieman erikoiselta kuullosti ajatus, että villakankaat olisivat (järjestään?) tuontitavaraa. Suosittu kysymys oli, että voidaanko sanoa, että haudan vaatteet ovat 'arvokkaampia' kuin sen metalliesineet tai viikinkilaivan purje 'arvokkaampi' kuin itse laiva?

Kysymykseen voitaisiin vastata vain olettamalla että globaalisti työtunnin 'arvo' on yksi ja sama. Näin ei ole nyt ja villisti veikkaan ettei myöskään rautakaudella. Kun ulkomailta tullut kauppias mietti hopeahelynsä tai suolatynnyrinsä vaihtamista suomalaisten kauppatavaraan ei hän kysellyt, että montako tuntia oli mennyt metsästäjällä ketun pyydystämiseen ja montako ilveksen? Ja paljonko aikaa turkisten käsittelyyn? Oleellista oli kuinka arvokkaita turkikset olivat hänen seuraavissa satamissaan. Ellei menneisyys sitten ollut todella erilainen.

P.S. Jenni Sahramaa raportoi blogissaan tällä viikolla Vajannon vetämästä pystykangaspuukurssista ja kirjoitti rautakauden kankaista muutakin.