Oli ollut sateinen ja kylmä vuosi. Marraskuun 26. päivänä alkoi Billnäsin rautaruukin ja Åminnen saha- sekä jauhomyllyn padoille kertyä hyhmää, joka patosi Billnäsissä vettä niin, että pinta nousi 7 kyynärää eli nelisen metriä.
Tilanteelle yritettiin löytää ratkaisua, mutta vesi vääjäämättä ylitti varsinaisen padon ja peitti ruukin rakennukset niin, että ainoastaan katot jäivät näkyviin. Kesti joulukuun 1. päivään ennen kuin vesi löysi tiensä eteenpäin. Kello kuusi illalla suurella metelillä ja maantärinällä vesi purkautui kohti sahaa. Ilmaan lensi maa- ja jääkappaleita. Myllyn ränni meni säpäleiksi, myllyn ovet rikki ja ylemmän myllyrakennuksen läpi kulki veden mukana kiviä ja santaa. Alemman myllyrakennuksenkin sisustus meni pilalle.
Kuivan maan rakenteiden lisäksi joelle ankkuroidut alukset kärsivät tuhoja. Vesi päätyi Turun ja Helsingin väliselle päätielle ja teki matkallaan haudan, joka oli 30 kyynärää syvä, 200 kyynärää pitkä ja 150 kyynärää leveä (eli 18 metriä syvä, 118 metriä pitkä ja 89 metriä leveä).
Erikoisena raportoija piti sitä, että vaikka pato on paikkakunnan vanhimpia, tällaista tapahtui ensimmäistä kertaa. Ja viimeistä?
Tapahtumaympäristö vuoden 1844 kartassa Arkistolaitoksen digitoimana (
Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat (kokoelma) - Yleiskartat - 18. Karta öfver Pojo socken. (Yleisk. Ia* 173:/- -))
(Alareunassa Sjösäng, jossa asui 420 vuotta sitten eräs Olof Ångerman. Tämäkin kartta olisi ollut hyödyllinen vuosi sitten.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti