Fiktiosta materiaalia historiankirjoitukseen?

Taisin ehtiä täällä(kin) julistamaan, että seuraavana projektinani puurtaisin kauvatsalaisia talonpoikaisesivanhempiani. Mutta käänsin kelkkani ja työn alla on nyt Anna Elisabet Sarénin elämä ja esivanhemmat.

Heti alkuun tuli tenkapoo. AES eli lapsuutensa ja nuoruutensa saarella eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta millaista moinen elämänmuoto 1700-luvun alkupuolella olisi voinut olla. Mutta samalla saarella (Kokemäen Kiettare) oman lapsuutensa viettänyt Liisa Paasikari-Salo on varmasti asiantuntevampi ja hän on uskaltautunut menneisyyttä kuvittelemaan romaanissaan Silta luodolta lukaaliin (2008). Arvatenkin omia kokemuksiaan hyödyntäen.

"Rintamain taakse on kautta aikain tultu hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Luodolla ei vieläkään tarvitse pelätä tulevansa kovistelluksi." (s. 38) "Luodon vakinainen asukas tiesi asuvansa joen keskellä toisten avunannon varassa." (s. 54) "Asiaton joen ylittäminen koettiin naapurien hyljeksimisenä."(s. 55)

Ehkä näin. Joen ylityksestä sai kirjasta uskottavan kuvan. Kesällä:

"Koskaan aikaisemmin hänen ei ollut tarvinnut huhuilla saaren puolelle soutajaa. Hänet oli huomattu kaukaa." (s. 31) "Vastarannalla liikkuja arvioitiin ennen kuin veneelle kävellään. Joskus vieras sai seistä Pukkalan puolella kauan, eikä rannalta noussut yksikään silmäpari." (s. 52) "Soutaja lähtee heti, jos tulija näyttää olevan kyläläinen, jonkun hyväksytty tuttava, sotilas tai odotettu asioitten hoitaja." (s. 38) "Joen yli kulkijoilla ei saanut olla salaisuuksia, oli sitten tulossa tai menossa" (s. 51)

Talvella:

"Talvella ei voi valita, kuka luotoon tulee" (s. 39) "Talvella ihmisten ilmoille pääsee vaivatta kaikki. Joen ylityksessä ei tarvita toisten vahtimista, jos vaan kengät pakkasta kestää." (s. 43)

Kevään tullen:

"Järvien jäätiet kestivät keväisin pidempään kuin kosken yläpuolella virtaavan joen kinttupolut" (s. 54) "Kevätjäillä täältä ei kannata lähteä minnekään. Mantereen puolella asuvat sanovat meitä rospuuton vangeiksi." (s. 43)

Entäs kylän kuvaus?

"Purrin mäki oli näköalapaikka. Siihen kannatti rakentaa talo, jonka pihalta katse keksi yhdellä silmäyksellä kalastajan joelta ja mahdollisen ostajan vastarannalta."(s. 26) "Vasemmalla häämöttää Hannulan rakennukset, oikealla Takun umpipiha ja mäen päällä Purri." (s. 40)

Mäkeä ei erotu tavallisissa kartoissa:

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Kokemäki - Kiettare; Tiluskartta ja selitys 1769-1785 (A41:22/1-9)  ja Kiettare; N:o 1-4, isojaonjärjestely, kartta ja asiakirjat 1871-1897 (A41:22/16-29)  sekä moderni näkymä Maanmittauslaitoksen laillisista latauksista, muistissa vain tiedostonimi UM3323H.png

Maanmittauslaitoksen palvelusta on saatavissa avoimesti korkeusmalli dataa, mutta ei suoraan käyttöliittymästä. Poikkeamalla Paikkatietoikkunaan saa keskelle Kiettareen kylää rinkulan, joka siis ilmeisesti on juuri se Purrin mäki, jolla AES vietti ensimmäiset vuotensa. Ja jota en olisi äkännyt ilman fiktioon tarttumista.

Mutta varoituksen sana vielä. Paasikari-Salon esittämästä talo- ja sukuhistoriasta olen osittain eri mieltä. Osa käyttämistään lähteistä, jotka on listattu kirjan loppuun, ovat tuttuja, mutta yksityiset tutkimukset, joista eriävät faktat todennäköisesti juontuvat, eivät.