Historia oli siellä vähissä, mutta Areenan ohessa tuli mainituksi Elävä arkisto ja Cilla Lönnqvist kertoi elävästi urakasta, joka oli vaadittu ensimmäisten julkaistujen pätkien oikeuksien selvittämiseksi. Valitettavasti minulla ei ollut muistiinpanovälineitä esillä, joten itse sankarin nimi ehti unohtua.
Oikeuksien hallinta ja valvonta tuli Areenan osalta selvästi esille, mutta en älynnyt esittää siitä kriittisempää kysymys/kommenttia. Tarkistin jälkikäteen muistikuvani: vasta tämän vuoden elokuussa tuli lailliseksi käyttää Elävää arkistoa ja Areenaa kouluissa! Yhdyn näin jälkijättöisesti Tarmo Toikkasen kommenttiin:
Odottelemme siis, että Ylen (kansalaisten varoin) tuottama sisältö avataan vaikkapa Creative Commons -lisenssillä kaiken kansan jatkokehiteltäväksi. Tässä oli yksi pieni askel ei väärään suuntaan.Onko julkisilla varoilla tuotettu Ylen verkkosivujen sisältö parhaassa mahdollisessa paikassa ja käytössä? Onko klassikkokirjojemme äänikirjojen paras paikka Areena vai Project Gutenberg? Voisivatko samat tiedostot olla molemmissa paikoissa? (Harjoitus. Etsi Ahon äänikirjan sivulta mp3-tiedostoon liittyvät oikeudet. Tulos: Ei vaadi kuin kaksi klikkiä ja vastaus on melko selvä.)
Mistä päästään Yle-veroon, joka iskee televisiottomaan talouteeni ensi vuonna. Vero-sivuston mukaan tulee viemään kukkarostani 140 euroa. Melkein kuukauden yhtiövastike, kahdet housut tai iso tilaus Amazonista. Viimeksi mainitun parissa kulutan taatusti enemmän aikaa kuin Ylen sivuilla vuoden aikana.
Siellä kun tulee lähinnä tarkistettua kulttuuriuutiset muistaessa (rss-syöte lakkasi jossain vaiheessa toimimasta, enkä ole jaksanut yrittää uudelleen). Elävän kuvan katseluun minulla ei ole enää keskittymiskykyä ja vanhanaikaisesti teen sen mieluiten DVD-levyiltäni. Ylen radio-ohjelmia latailen muistaessani ja sattumalta ohjelmia huomatessani. Kotikoneella sitten ihmettelen kryptisesti nimettyjä mp3-tiedostoja. (Niiden seulonnassa Haatasen haastattelutyyli on tullut tutuksi. Se ärsyttää yhä, mutta haastateltavat ovat niin hyviä, että on pakko kuunnella. Tuoreimmista jaksoista suosittelen Tommi Uschanovia, joka puhui historian käytöstä ja käyttämättömyydestä.)
Podcast-sovelluksessani on jatkuvassa tilauksessa Yle:ltä vain Absoluuttinen totuus. (Terveiset Tikalle, nämä kuunteluminuutit liittyvät luonnontieteelliseen koulutukseeni eivätkä historiaan!) Kaikki muu on ulkomaista sisältöä, josta en ole maksanut kuin satunnaisia kannatusmaksuja, joita ansaitsee ainakin yksityisyritteliäisyydellä tuotettu Dan Carlinin Hardcore history.
Ruotsiin ja Iso-Britanniaan ei ole lähtenyt penniäkään, mikä ei ole alkuunkaan reilua. Sillä SR:n Vetenskapsradion historia ja Släktband sekä BBC:n pian taas alkava Making history ja joka arkipäivän Witness ovat työmatkojen ja silityssessioiden iloja. Eli terveisiä vaan sille Hesariin kirjoittaneelle: kyllä kieliä kannattaa opiskella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti