Paluu espoolaiseen kylään

Tänään alkaa tämän kesän kaivaukset Espoon Mankbyssä. Näin kuulin viime keskiviikkoisessa sessiossa, jossa Georg Haggrén pikakelasi Mankbyn kaivauksia ja esitteli erityisesti viime kesän löytöjä. Esityksessä ne olivat kuvia ja esityksen jälkeen ihan todellisia, mutta niin kovin pieniä. Espoon kaupunginmuseolla on paljon työtä edessään, ennenkuin tästä aineistosta saadaan suurta yleisöä kiinnostavaa.

Museon perusnäyttelyn uusiminen tuli puheeksi, kun Haggrén poikkesi Mankbystä metallinetsinharrastajien löytöihin. Niistä on saatu silminnähtävät todisteet siitä, että Espoossa oli elämää ennen ruotsalaisten maahanmuuttajen tuloa 1200-luvulla. Pysyvästä asutuksesta 1000-luvulla ovat kertoneet (vielä vakuuttavammin) järvenpohjien siitepölyanalyysit.

Mankbyn tuloskatsauksessa Haggrén mainitsi, että löydetyssä luuaineistossa on tunnistettu eläimistä nauta, sika, lammas/vuohi, hauhi ja ahven. Metsänriista loistaa poissaolollaan ja saa miettimään yhteiskunnan ja luontokunnan rakennetta Espoon keskiajalla. Muistaen kuitenkin, että mummoni keromuksen mukaan satakuntalaisessa maatalossa 1920-40 -luvuilla ei syöty riistaa. Metsämies on eri mies? Söivätkö viikingit riistaa?

Yleisöstä kysyttiin kylän ulkopuolisesta uunista ja kaivausalueesta. Haggrén arveli kyseessä olevan riihen. Ajatukseni hyppäsivät lahden yli Tallinnan ulkomuseoon, jossa viljat kuivattiin asuinrakennuksessa. Suomessa sauna ja asuinrakennus olivat aluksi yksi ja sama, milloin riihi erottui? Suomen maatalouden historia -kurssille olisi ollut tarvetta...