Suomen rajojen ulkopuolella minulle pyhin paikka on Tate Modernin turbiinihalli. Mutta en minä sitä varten Lontooseen lähde eikä olisi maailmanloppu, jos jollain reissulla poikkeaminen jäisi väliin.
Olen käynyt New Yorkin Guggenheimissa muistaakseni kaksi kertaa. Mapplethorpen valokuvia ainakin näin ja Malevitšin tuotantoon rakastuin. Mapplethorpea oli esillä Tukholman Fotografiskassa viime syksynä, jäi näkemättä. Malevitšilta oli neljä työtä Helsingin kaupungin taidemuseon äskettäin päättyneessä Värin voimassa, monikohan poikkesi katsomaan matkalla yläkerran Gallen-Kallelan näyttelyyn? (Minä kävin kolme kertaa ja joka kerta valitin valaistusta, joka teki öljymaalauksista valokaapin näköisiä.)
Bilbaon Guggenheimissa vietin yhden päivän kiertomatkan yhteydessä. Hämärästi muistelen esillä olleen sen Dubufff... piirroksia ja kiitos Googlen voin sanoa, että näin todennäköisesti olikin. Muuta on varmasti ollut, mutta mitään en muista. Ai niin, kukista tehty koiranpentu ulkopuolella? Elävämpiä muistoja matkasta tuli kadulla nähdystä pääsiäiskulkueesta, johon osallistujilla oli mustat Ku Klux Klan -vermeet. Mitään hinkua palata kyseiseen kaupunkiin ei ole.
Jos kaltaiseni nykytaiteeseen positiivisesti suhtautuva henkilö jaksaa vain toisinaan lähteä naapurimaan pääkaupungin kv-tasoisiin näyttelyihin, niin ihan ilmaisena mietintätuloksena totean, että Guggenheim ei toisi Helsinkiin Kiasmaa suurempia ihmismääriä. Kannattaisi satsata johonkin omaperäisempään juttuun. Kuten kaupunkiin ilman pilvenpiirtäjiä.
(Jos haluaa nauttia arkkitehtuurista ja taiteesta meren rannalla Helsingissä on oikea osoite muuten Didrichsenin taidemuseo. Hieman vanhemman taiteen ystäville sopii Villa Gyllenberg. Vai onko näissä kaikki jo käyneet kyllästymiseen asti? En minä ainakaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti