Entisajan papit ja lähdemerkinnät

Hutaisin tänne jo yhden tekstin tuoreesta paimenmuistosta. Katselin teosta senkin jälkeen ja löysin oikean reunan valikon kautta projektin historian, joka sisälsi Saatteeksi-tekstin vahvikkeeksi tiedon:

Paimenmuistotyöryhmä pääsi kokoontumaan kymmenen kuukauden kuluttua käsikirjoituksen valmistumisesta, maaliskuussa 2007. Käsikirjoitukseen tutustunut Yrjö Kotivuori oli laatinut työryhmälle yksityiskohtaisen ja osittain kriittisen lausunnon. Painavin kritiikki Kotivuorella kohdistui lähdeviittausten pois jättämiseen. Tähän Väänänen saattoi todeta, että hän oli seurannut Pirisen ja Blomstedtin hänelle alkuvaiheessa antamia ohjeita. Myös työryhmä totesi, että paimenmuisto voidaan julkaista ilman lähdeviitteitä. Muuten Väänästä kehotettiin ottamaan huomioon Kotivuoren tekemät korjausehdotukset.

Tuossa vaiheessa projektia lähdemerkintöjen lisääminen olisikin ollut aika urakka. Kokemuksen käheyttämällä äänellä: pidä lähdemerkinnät mukana aineistossa ja työstössä mahdollisimman täydellisinä ja mahdollisimman kauan. Jos julkaisu ei niitä kaipaa, deletointi on huomattavasti nopeampaa kuin lähteiden metsästys jälkikäteen. Ihan oikeasti. (Ja vaikka ei yritä/halua tieteellisen oloista tekstiä tuottaa, tekee lähteiden jonkinlainen maininta tekstistä uskottavampaa. Ihan oikeasti.)

Eli matrikkelin selitysosioiden perusteella ymmärrän kyllä älyllisesti miksi lopputulos on sellainen kuin se on. Mutta silti se pännii. Sillä olenhan minä (kuitenkin) pohjimmiltani ihan-oikeiden-historiantutkijoiden inhoama ja halveksima Sukututkija, joka nipottaa lillukanvarsista, kuten aikaisemmista avioliitoista ja oikeista isistä. Eli suomeksi sanottuna, tarkistettuani pari esi-isää kyseisestä matrikkelista, löysin pari virhettä.

Esiäidin avioliittoa väitettiin hänen ensimmäisekseen, vaikka hääpainatteesta näkyy, että hän on ollut ainakin kerran aikaisemmin naimisissa. Toiselle esi-isälle oli merkitty isä, josta ei tietääkseni ole mitään todisteita. (Ja ilman niitä tietoa ei ole oikeasti olemassa. Piste.) Mahdollisesti kopsattu historiikista, jonka kirjoittajalta kysyin pari vuotta sitten lähdetietoja (joita kirjassa ei ollut) ja hän tunnusti (kuin mies), että kyseessä oli silkka patronyymipäätelmä. Joten "tieto" lensi omasta tutkimuksestani kuin kevyt leppäkeihäs.

Mutta nyt on sama "tieto" virallisen oloisilla Biografiakeskuksen sivuilla ja hyvin voin kuvitella innokkaiden sukuhutkijoiden kopioivan ukkelin sukutauluihinsa. Yksi sukupolvi lisää, hienoa. Mahdollisesti mainiten lähteen tai oikeastaan mitä väliä sillä on. Yksi lillukanvarsi muiden joukossa.

Korjauksia saa antaa palautelomakkeella (joka näyttää jokseenkin samalta kuin Ylioppilasmatrikkelin), mutta jos/kun lopputuloskin jää ilman lähdemerkintöjä, niin eihän se siitä parane. Luotettavuudeltaan.