(Länsi)suomalaisesta maanviljelyskulttuurista

Matti Sarmela:

"Agrikulturalistit, talonpojat katsoivat tulevaisuuteen. Peltojensa keskellä asuva talonpoika oli ensimmäinen ihminen, joka jäi paikoilleen, riippuvaiseksi lähiympäristönsä resursseista, paikasta, omistamastaan tilasta. Talonpoikaiskulttuurin ekologinen turvallisuus perustui ympäristön pysyvään muuttamiseen, yhteiseen työhön ja säästämiseen." "Agraariyhteisö organisoi ympäristönsä, luonnon muuttamisen, karhujen ja muiden petojen tappamisen, ihmisten välisen hierarkian, puheen, kerronnan, tanssin, huvittelun, ihmis-elämän. Kulttuuri oli järjestystä. Maanviljelytöiden tuli olla ajallaan tehtyjä, rakennuksilla oli asemakaavansa, tavaroilla paikkansa talon piirissä, ihmisten tuli olla omalla paikallaan kirkon penkissä ja hääpöydässä; maanomistukseen - agraarikulttuurien todelliseen resurssiin - perustuva hierarkkia ulottui kaikkialle yhteisön kanssakäymiseen, jopa hautausmaille."

Anna-Leena Siikala:

"Kansankulttuurin perityt arvot saavat ilmauksensa sananparsissa. Läntisen Suomen ja Viron sananparret ovat kuvastoltaan abstrakteja tai liittyvät maanviljelijän maailmaan, ne korostavat kovaksi luonnehdittua länsimaista arvomaailmaa: tee työtä, säästä, käytä hyväksesi pienetkin edut, ole tarkka, vältä koreilua, korjaa vääryydet. Luterilainen kirkko ei ehtinyt näitä 1700-luvun sananparsissa näkyviä tendessejä juurruttaa. Länsi-suomalaisen kulttuurin arvot ovat syvemmällä historiassa, pohjoisen peltoviljelyn ankarissa ehdoissa"

Satu Apo:

"Talonpoikaisen rationaliteetin peruspiirteitä olivat itsekontrolli ja pitkäjänteinen suunnitelmallisuus sekä riskien hallinta koetellun tiedon avulla." "Omavaraistalous Suomen ilmastollisissa oloissa edellytti puolestaan uskomattoman laaja-alaista osaamista. Viljelyn, karjanhoidon ja pyynnin prosessien hallinnan lisäksi piti osata valmistaa työvälineet, vaatteet, kulkuvälineet ja talvikelpoiset asunnot. Tämän oppiminen vaati jokaiselta agraarisuomalaiselta pitkää, vähintään 10 vuoden mittaista koulutusta."

Lainaukset kirjasta Olkaamme siis suomalaisia. Kalevalaseuran vuosikirja 75-76. (1996), jossa on paljon muitakin fiksuja ajatuksia.