(Julkaistu Mikkelin sanomissa 2.7.1890)
Koveimmin kiini, pojat! Kas niin, nyt se tulee, tulee kuin tulekin! Ja kohta oli vanha vene saatu raahatuksi ylös korkealle Simolan vuorelle. Koskenkyläläiset näet puuhasivat tänne kokkoa.
Puh'uh, kylläpä tuossa olikin kinnaamista näin äkkijyrkkää vuoren rinnettä myöten ylös. Mutta meni se kuitenkin ja siinä se nyt oli kukkulalla. Paljon oli väkeä ympärillä. Kaikki kyläläiset olivat puuhissaan kokon valmistamisessa.
”Hei, katsokaapa vaan! Kinansaarelaiset, ovat jo sytyttäneet kokkonsa! Tuolla järven toisella puolella se jo paalaa ja iso kokkopa heillä siellä näkyy olevankin”, kuuluu eräs joukosta huomauttaman. Kaikkein silmät kääntyivät nyt Kinansaareen päin, jossa iso kokko todellakin jo oli täydessä liekissään.
Nyt tuli koskenkyläläisille kiiru, saadaksensa kokkonsa valmiiksi.
“Menkää te tytöt ja pienet pojat kuivia risuja hakemaan, niin me miehet sill'aikaa tuomme lisäksi tänne Halttusen vanhan, raakiksi jääneen veneen ja näytetään sitten Kinansaarelaisille, ett'ei me olla Pekkaa pahempia”! Näin kehoitteli kylän harteikas ja väkevä-ruumiinen kauppias.
Kaikki hajautuivat nyt puuhaamaan eri haaroilla ja vähän ajan kuluttua olivat miehet saaneet toisen venheen vuorelle, ja risuja lerätty oikeen aika, kuorma.
Nyt ei muuta, kuin kumpasetkin venheet nostettiin pystyyn yhteen kimppuun kalliolle olevaa, isoa kiveä vastaan ja risuja alle. Jo se nyt oli kokko valmis. Risut sytytetiin tuleen ja ennen vähää olivat kumpasetkin venheet ilmi-tulessa.
”Kas niin nytpä sitä näkevät Kinansaarelaisetkin, että on sitä meilläkin, ja vielä puolta vertaa suurempi kokko kuin heillä”! kuului eräs joukosta lausuvan.
”Niinpä niinkin”, sanoi toinen, ”mutta Kinansaarelaisten kokkopa jo alkaakin näemmä olla sammumaan päin. Semmoista se on kun niin aikaseen sytytetään.”
Kosken kyläläiset olivat iloiset kokkonsa ääressä. “Pelimanni" kutsuttiin esiin ja tanssit alkoivat. Vuori oli nimittäin niin laaja ja tasainen, että siinä hyvin kävi tanssiminen. Hauska oli todellakin nähdä Suomen nuorison riemua. Vanhemmat isännät siinä loikoiliivat sivussa, piippuansa poltellen ja jutellen. Tyytyväisen näköisinä he katselivat nuorten iloa, kaiketikin muistellen niitä aikoja, kuin hekin ottivat osaa tämmöisiin iloihin.
Aamu puoli alkoi jo olla käsissä, kun kokko vihdoinkin oli palanut loppuun ja tanssit taukosivat. Jussin päivä oli nyt alulla ja niinkuin nimipäivänä on tavallista, piti nostaa Jussi nimisiä. Hm, no niin! Melkeen kaikki pelkkiä Jussia. Ei tullut nyt nostamisesta mitään, sillä siihen olisi kulunut liiaksi paljon aikaa ja nyt piti jo alkaa lähteä kirkkomatkalle. Kaikki erkanivat nyt kotehinsa valmistaaksensa itseänsä kirkkoon. Evääksi pantiin rieskaa ja munavoita ja mitä kullakin oli sekä alettiin siitä sitten soutaa verkalleen kirkolle päin kylän isossa kirkko-venheessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti