Skripta kirjoittajaopiston opettaja Marija Vanttia on haastateltu ja lyhyehkössä jutussa kuvattu kirjoitusprosessi aloittamisesta lopettamiseen. Varmaankin Vantin kokemusten perusteella tekstissä painotettiin yllättävän voimakkaasti arkojen asioiden käsittelyä esimerkiksi kääntämällä ne fiktioksi. Erillinen faktalaatikkokin on omistettu aiheelle "Kysy lupaa ennen kuin kirjoitat" (*). Tässä siis syy moniin (minua ärsyttäneisiin) omaelämänkerrallisiin fiktioteoksiin. Että selvästi omakohtaiset kokemukset fiktionalisoidaan juuri sen verran, ettei tekstiä voi käyttää paikallishistoriallisena lähteenä esim. heinähuutokauppaa koskien.
Kahta omakustantajakirjoittajaa (**) on haastateltu. Heistä Reino Oinonen on antanut mainiot ohjeet:
"Pue sanottavasi tarinan muotoon. Tuo kerrontaasi liikettä, kuvaile, kosketa lukijasi tunteita, käytä murretta piristeenä. Pidä huoli siitä, että lukija saa jutustasi jotain."(*) Anna Kortelaisen kirjoituskokoelmassa Rakkautta sattumalta on tekstiä hänen Edelfelt/Virginie-tutkimuksestaan. Kortelainen toteaa:
"Kun vedin esiin salaisuuksia ja inhimilliä epäonnistumisia, jouduin punnitsemaan sisään tunkeutuvan päivänvalon oikeutusta. Koska Edelfeltin suku on Suomessa sammunut, en ole saanut vihamielisiä puheluita enkä juristien uhkaavia kirjeitä." ... "Ei ole olemassa alenevan polven sukulaisia, jotka voisivat reagoida suuntaan tai toiseen, auttaa, ohjailla suurmieskertomusta haluamaansa suuntaan tai painostaa."(**) Nimimerkki penjami oli marraskuussa kirjoittanut (oma)elämäkertaan pohjaavasta fiktiosta ja todennut kustantajan löytymisestä:
"Ihmisellä on oikeus muistaa haluamallaan tavalla, jollei hän esitä valheita muiden elämästä. Mutta kunpa meillä olisi kyky muistaa myös erehdyksemme, salaisuutemme ja heikkoutemme ja joskus, kun aika on kypsä, tallettaa niiden antama ymmärrys."
Kustannuskynnyksen ylittämiseksi on järjetöntä edes kuvitella kirjoittavansa jostakin perusmarkusta tai tavishelenasta, jos itse on täysin nobody – tai sitten pitäisi kirjoittaa todella hyvin. Sopivasti väritetty tarina tunnetusta henkilöstä myy paremmin. Pelkkä kuuluisa nimi ei kuitenkaan riitä, vaan aihetta täytyy käsitellä sellaisesta näkökulmasta, että se kiinnostaa myös naistenlehtiä. Nojaa, ei taida sekään riittää: kyllä niitä historian uudelleentulkitsijoita kolkuttelee kustantamoiden oville pilvin pimein. Varminta olisikin valita jokin muu kuin aivan perinteinen historiallisen romaanin genre tai ainakin hieman epäoletuksenmukaisempi kohderyhmä, jolle suunnatuille romaaneille kustannusohjelmassa voisi olla tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti