Kerättyä

Tuure on kirjoittanut vanhan talon löydöistä ja kävi Kansallismuseossa:

Olin varmaankin ainoa henkilö koko museossa, hassua. Haarniskat Asehuoneessa joskin tarkkailivat minua välillä turhankin pelottavasti, siksi hiippailin melko nopeaa tahtia historiallisen kokoelman lävitse. Mielenkiintoisia olivat minusta Aarrekammioiden hopea- raha- ja kunniamerkkikokoelmat. Niissä en muista käyneeni.

Myös valtaistuinsali oli jännittävä. Sitä en lainkaan muistanut. Suomen suuriruhtinaan valtaistuin ja baldakiini, siinäpä jotain historiallista. Että kansallismuseo onkin hieno rakennus! Se henkii jotain suomalaista, kulttuuria, sitä että Suomi on kuitenkin Suomi, ja että Suomessakin on historiaa.

Thilda on tarttunut sukututkimukseen uudestaan todeten muun muassa:

Suhtaudun todella epäillen niihin jotka sanovat että "juu on meidänkin suku tutkittu kokonaan, eikä siellä ollut kuin jotain torppareita, ei mitään kiinnostavaa." Kyseessä on ensinnäkin takuuvarmasti patrilineaarinen tutkimus (jossa tutkitaan vain mieslinja; isän isän isän isä jne), joka on muuten käsittämätön tapa tutkia ESI-VANHEMMAT! Setäni sanoo mielestäni tähän hyvin; isäthän ei oo KOSKAAN 100% varmoja näissä puissa, mutta ÄIDIT on! ;) Joten sellainen sukupuu on tutkittu nopeasti "kokonaan". Ihan kuin sukuun ei kuuluisi äiti tai yhtä hyvin isän äidin isä! Olen jopa kuullut jonkun sanovan hyvin väheksyvällä äänellä että "Pikkuserkut-mitä ne nyt muka on? Eihän ne ole edes sukua!" Hoh hoi.

Skrubu.net blogista opin, että poplaulussakin voi olla historiaa.

Jenni kävi Turun biologisessa museossa.

Tuomo Hämäläinen on kirjoittanut siitä miten tiedämme miekkalusta sen mitä tiedämme.

Siiri kirjoitti suvun perinnöstä ja vanhoista aarteista.

Simo Tuomolan blogi Punainen Turku on ainakin viime aikoina käsitellyt historiallisia aiheita.

Pari vuotta myöhässä löytyi Päivä Tampereella 1918, jossa on julkaistu muistoja sisällissodan ajoilta.