Muutama viikko sitten istuin Kansallisarkiston päivystyssalissa ja kuuntelin sivusta asiakkaan ja päivystäjän vuorovaikutusta. Asiakas tiedusteli muutamia kirjoja ja päivystäjä selitti, ettei heidän kirjastossaan ollut niitä kaikkia. Että parempi paikka olisi SSS:n kirjasto tai Kansalliskirjasto. Mutta tämä ohjeistus ei kelvannut, sillä "SSS:n kirjasto on niin hankalasti auki". Minkä asiakas toisti vielä varmuuden vuoksi toiseen kertaan.
Ihailin päivystäjän rauhallisuutta, mutta tunsin oman verenpaineeni nousevan. (Turhaan, mutta se on toinen juttu.) Korttelin päässä oli KANSALLISKIRJASTO, jossa on teoriassa kaikki Suomessa painetut julkaisut. Ja on paremmat aukioloajat kuin Kansallisarkistossa ja tiskin takana ihmisiä, joiden ammattitaito on painetun materiaalin paikantamisessa. (Kansallisarkiston päivystäjät ovat ammattilaisia arkistomateriaalien paikantamisessa.)
Mutta on helpompaa pysyä tutussa paikassa, käyttää tuttuja hakuja, kysyä tutuilta ihmisiltä... Mutta kun tutkimuksen kohde tai materiaali muuttuu kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, onko parasta jatkaa tutulla tavalla vai ehkä opetella jotain uutta, jopa uudessa paikassa.
(SSS:n kirjaston aukioloissa on hankalinta muistaa oikeat päivät. Mutta se on joinakin päivinä auki yhtä pitkään illalla kuin Kansallisarkisto. Ja ei-kesä-kuukausina auki ensimmäisenä lauantaina, mitä luksusta ei ole Kansallisarkistossa minään lauantaina.)
1 kommentti:
Ja onkohan meihin kaikkiin iskenyt ouvo virus, että pitää saada kaikki heti, nyt ja minulle itselle? Ei viitsitä nähdä vaivaa etsimisessä, hakemisessa ja sitten löytämisessä. Miten ihmiset ennen pärjäsivät kun ei ollut PC:tä tai kännykkää?
Lähetä kommentti