Suomettaresta vuonna 1859, otsikoituna Ikaalisista ihan tosia:
Pömppölän miehet kuin kerran löysivät karhun pesän, läksivät sitä miehissä ottamaan. Pesälle päästyä mies muutama pantiin katsomaan pesään, onko karhu kotona. Vaan kuin mies kauvan siinä viipyi, muut hänen sääristä vetivät pesän suusta ulos, mutta miehellä ei päätä ollutkaan. Sitäkös nyt miehet rupesivat kummailemaan ja arvelemaan ennenkö yksi pamautti kysyä: vaan tokkohan sillä Pekolla pesään mennessä päätä olikaan? "Jaa'a", heräsivät muutki sanomaan, "mutta mennääs kotia kysyyn!"
Kuin ei Ikaalisissa vielä kirkkoa ollutkaan, oli Ikaalilainen käynyt Karkun kirkossa. Kotiin tulleelta uteli vaimonsa: mitä siellä nyt puhuttiin? "Noh, yhdestä miehestä, jonka häijyn-ilkiset ihmiset olivat syyttömästi surmanneet", vastasi mies. Käsiänsä yhteen lyöden ihmetteli akka: oh-hoh, vai vielä siitä murhasta nytkin puhuttiin! Kyllä sitte on jo 30 vuotta kun isävainaani kävi kirkossa ja silloin jo oli puhuttu samasta tapauksesta.
Samasta vuosikerrasta yksi Leikki-Heikin juttu Loimaalta:
"Oh! nyt ovat huonot ajat!" valitti kerran mylläri: "kaikki menee huonommaksi, kuin ei edes tuulikaan puhalla enää niin hyvin, kuin parikymmentä vuotta sitte".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti