Mutta päähuomioni kohdistui Tapio Salmisen artikkeliin Kokemäen linna, Aborgh ja Vreghdenborch - lähteiden ja tutkimusten uudelleen arviointi. Perusteelliselta vaikuttavaa analyysiä kymmeniä sivuja ja mihin likinäköiset silmäni kiinnittyvätkään. Sivulle 36, jossa lukee "Meinikkalan ja sitä vastapäätä joen pohjoisrannalla sijainneen Haistilan välillä oli viimeistään 1600-luvun alussa koko pitäjän talojen yhteisesti ylläpitämä lautta, jonka toiminta jatkui 1800-luvun alkupuolelle."
Juu, niin jatkui. (Ja ennenkuin menetän lukijani, pointti on, että esivanhempien elämän hahmottamisessa liikenneyhteydet ovat varsin merkittävä asia.) Käsillä olevien lähteiden (Hiski + SAY + SSHY + Historiallinen sanomalehtikirjasto) mukaan...
Henkikirjoissa Haistilan ensimmäinen lautturi on vuonna 1739 Lars, jolla on vaimo Maria. Haistilassa asunut lautturi Matts Johansson haudattiin 5.4.1747 47-vuoden iässä kuolleena. Hänen jälkeensä Haistilassa saa lapsia vaimonsa Anna Mårtensdotterin kanssa lautturi Jacob Mattson vuosina 1745-1755. Jacob hukkui ja haudattiin 19.10.1756.
Vuosisadan vaihteen jälkeen Haistilassa asuu lautturi Simon Löf (1803-1808, 1808-1814, 1815-1821). Sitten lautturit häviävät Haistilasta, mutta tämä ei tarkoita, että lautta lakkaa vielä kulkemasta. Lautturit vaan siirtyvät asumaan vastarannalle, Kokemäenkartanon maalle. Sen vuonna 1835 piirretyssä kartassa näkyy selvästi rantaan johtava tie ja lautturin tontti (tämä tieto ei ole käsillä olevasta materiaalista vaan omasta päästäni). Ensimmäinen etelärannan lautturi tulee Ylistaron muonatorpasta ja on nimeltään Israel Johansson Löf (1823-1830, 1831-1838). Hänen kuoltuaan lautturina jatkaa vävy Petter Pettersson (1839-1846, 1847-1854) ja sitten toinen vävy Kustaa Vilhelm Limnell (1855-1861, 1855-1861, 1862-1868, 1869-1879, 1881-1890, 1891-1900).
Venäjän vallan aikana lautta näyttää olleen karttamerkinnän arvoinen. (Senaatin kartta digitaaliarkistosta, huomiota vaativa kohta siinä, missä joelle tulevat tiet kohtaavat. Nykyinen "uusi silta" sijoittuu oikean alakulman saaririvistön linjalle, suunnilleen. "Tulkkilan silta" jää kartan ulkopuolelle.)
Sanomalehdissä lautan kulkemiseen viittaa ainakin kunnallisneuvos E. Avellanin vastalause rautatie-asiassa, jossa sanotaan Kokemäellä olevan Haistilan ja Kierikan lautat (Satakunta 14.5.1887). Onnettomuusuutinen Satakunnassa 13.12.1892 kuuluu "Toisenkin uhrinsa oli Kokemäen joki jo viedä, kun talollinen Mikola Kokemäen Haistilasta ajoi jäihin sanotun Haistilan lautan kohdalle, josta suurella vaivalla saatiin pelastetuksi."Loppu onkin koittanut vasta vuonna 1909. Sosialisti kirjoittaa 18.12.1909 "Hylätty valitus. Läänin kuvernööri on hylännyt ne valitukset, jotka hovioikeudenasessori H. v. Pere on tehnyt Kokemäen kunnan kuntakokouksen tientekovelvollisten päätöksestä 28 pnä viime tammik., jolla päätettiin, että siihen nähden, kun Kokemäen joen yli johtavalta Haistilan lautalta on saman joen yli Tulkkilan kylän kohdalla rakennetulle kiinteälle sillale ainoastaan 2 ja puoli kilom. matka. Lakkauttaa ylikulkutie sanotulta Haistilanlautalta ja muuttaa se kosketellulle Tulkkilan sillalle ensi tulevan tammikuun alusta alkaen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti