Kevyesti kontrafaktuaalista

Entä jos Ruotsiin ei olisi koskaan muodostettu sotilasrälssiä ja sittemmin aatelissäätyä? Jos Tanska ei olisi menettänyt Skoonea Ruotsille 1658? Tai jos Suomi olisi pysynyt Ruotsin osana?

Näihin mielenkiintoisiin kysymyksiin lupasi vastata Ruotsin televisiossa muutama viikko sitten alkanut ohjelma Tänk om, joka näkyy Suomessakin SVT Playssä (vielä kuukauden verran). Valitettavasti vastaukset olivat enimmäkseen lapsellisia ja pääosa sisällöstä melko tavanomaista historian kuvausta.

Ensimmäisessä jaksossa aatelin olemattomuuden merkittävimpänä seurauksena jankutettiin sitä, että Ruotsista ei olisi tullut punaisten tupien maata. Sillä nämähän jäljittelevät tiilirakennuksia ja jos ei olisi ollut aatelia ei kukaan (!?) olisi rakentanut kuninkaallista palatsia mallinaan pitäen tiilestä. Sillä eihän Hansa-kaupungeissakaan porvarit tiilestä mitään rakentaneet... Porvarien valtaa ohjelma ei kuitenkaan nähnyt todennäköisenä vaan varsinaisen kontrafaktuaalisuuden hetkenä visioi, että vallan olisi ottanut papisto.

Dagens Nyheterissä Johan Croneman kommentoi kriittisesti:

Lindström bekymrar sig inte ett dugg över adelns ekonomiska privilegier, dess enorma samlade rikedomar, deras ofantliga jordegendomar - utsugna bönder och arrendatorer genom århundradena, feodalt utsugeri, ”modernt” slaveri – hur adeln och deras 2,25 promille av befolkningen långt in i våra dagar behåller kontrollen över mer än 750 000 hektar mark.

Niin, kun oli kivempaa kertoa aatelin tuomista kansainvälisistä vaikutteista.

Pixabay

Toisessa jaksossa käytettiin valtaosa jaksosta listaamalla skoonelaisia julkkiksia, jotka eivät olisi nyt ruotsalaisia, jos Skoone olisi edelleen Tanskan. Puolihuolimattomasti loppupuolella kylläkin todettiin, että ilman Skoonea Ruotsi olisi ollut niin heikko, että Venäjä olisi valloittanut sen (mukaan lukien Suomen) suit-sait-sukkelaan. Tästä olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää.

Näiden jälkeen odotukseni viimeistä, Suomea käsittelevää jaksoa kohtaan eivät olleet kovin korkealla.

Mielenkiintoista oli visio kaksikielisestä Ruotsista, kun useissa kontrafaktuaalisissa esityksissä on ajateltu suomen kielen häviävän 1900-luvulle mennessä. Jossitteluna esitettiin, että Suomesta muutto länsiosiin olisi alkanut aiemmin kuin 1960-luvulla eli suomen kieli nykyistä merkityksellisempi muuttoalueilla. Mutta aivan lopussa päädyttiin skenaarioon, jossa suomen kieli katosi iirin tapaan. Mistä olisi voinut syntyä väkivaltaisuutta...

Rajat olivat useimmiten esillä väärältä ajalta. Näin alkoi ohjelman mukaan Suomen sota.

Venäjän uhkaa ei sentään unohdettu. Mutta kun Pietarilla olisi ollut valmiiksi isompi suoja-alue...