torstai 29. lokakuuta 2015

Kirjamessuilta käteen jäänyttä

BooksOnDemand jakeli lahjakortteja, joilla voi tehdä yhden kirjan ilmaiseksi tämän vuoden puolella. Tietenkin kävin hakemassa. Työlistalla on yksi kirjaidea, jonka teoriassa voisi tehdä kahdessa kuukaudessa. Käytännössä olen sunnuntain jälkeen tehnyt yhden puolituloksellisen tiedonlähdehaun eli ei hyvältä näytä.

Siitä miten tietokirjoja oikeasti kirjoitetaan kävin messuilla kuuntelemassa Carol Kiriakosin ja Kimmo Svinhufvudin hienon esityksen. Svinhufvud kertoi siitä miten ahdistunut hän oli kustannustoimittajan vaatiessa käsikirjoituksesta lähdeviitteiden poistoa. Lopputulos tuli kuitenkin paremmaksi. Hmmm. Myöhemmin hän totesi, että tutkijoiden "toisaalta, toisaalta"-tyyliä ei suurempi yleisö kaipaa. Heille kirjoittaessa pitää yksinkertaistaa viestiä, poimia olennainen ja käyttää tarinoita, konkretiaa sekä ihmisiä.

Kiriakos puhui kirjoittamisesta ja kannusti luovuuteen: "ensin sotketaan ja sitten siivotaan". On lupa kirjoittaa vapaasti ja tehdä mielellään useita versioita, keskeneräisiäkin. Lopullinen laatu syntyy työstöstä, ei ensimmäisestä versiosta. Kirjoittaa pitäisi säännöllisesti, vähän ja usein on parempi kuin puuskittaisuus.

Ei mitään varsinaisesti uutta, mutta hyvää kuultavaa. Ja, juu. Tottakai puhuttiin palautteen saamisesta.

Messualueella keräsin muistilapulle pitkän listan kirjastosta lainattavaa kirjallisuutta ja kaappasin ilmaiseksi jaossa ollutta materiaalia. Monde Diplomatique VII (2008) sisälsi Shlomo Sandin artikkelin Kuinka juutalaiskansa keksittiin (verkossa englanniksi). Raamatun esihistoria MOOC:sta on vielä jäämiä muistissani ja ajattelin tässä olevan samoja teemoja.

Mutta ei. Sand argumentoi, että Jerusalemin temppelin tuhosta vuonna 70 alkanut diaspora on puppua. Juutalaisuus Välimeren ympäristössä on ajanlaskun alun aikaan tehdyn käännytystyön, ei siirtolaisuuden, tulosta. Sand on Tel Avivin yliopiston proffa ja artikkelissa viitataan lähteisiin, mutta "totuus" on niin moneen kertaan kuultua ja aihe hyperpoliittinen, joten asenteeni on lähtökohtaisesti skeptinen. Uutta totuutta on totisesti vaikea viestiä. (Sandin kirja The Invention of the Jewish People julkaistiin vuonna 2008 ja on Wikipedia-sivunsa perusteella herättänyt runsaasti keskustelua. Lontoon yliopiston historiantutkimuksen instituutin sivuilla julkaistun arvostelun perusteella aiheesta on olemassa laadukkaampiakin kirjoja.)

Språkbruk 3/2015 kuvasi sekunnissa tehtäviä nykyruotsin murrekarttoja internetin teksteistä. Mieleeni palasi oitis Jonathan Lindströmin Öölannin ja Viron yhdistävä träsk. Ja kas, samassa lehdessä oli Peter Slotten artikkeli sanasta träsk! Sen mukaan träsk merkityksessä järvi on ollut käytössä Gotlannissa, Suomessa ja Norrlannissa, mutta lähtöisin itäisestä Keski-Ruotsista. Hypoteesina on, että sieltä sana levisi muuttajien mukana pohjoiseen. Nykyruotsissa träsk on järven sijaan suon oloinen umpeen kasvanut vesialue.

Menneen kesän muistoksi järvimaisema Ampiaisesta 17/1910

2 kommenttia:

Kari Hintsala kirjoitti...

Myöhemmin hän totesi, että tutkijoiden "toisaalta, toisaalta"-tyyliä ei suurempi yleisö kaipaa. Heille kirjoittaessa pitää yksinkertaistaa viestiä, poimia olennainen ja käyttää tarinoita, konkretiaa sekä ihmisiä.

Kyllä, ehdottomia totuuksia pitää saada, pois turha epäily ja pohdinta. :-)

Olli Bäckström kirjoitti...

"Myöhemmin hän totesi, että tutkijoiden "toisaalta, toisaalta"-tyyliä ei suurempi yleisö kaipaa. Heille kirjoittaessa pitää yksinkertaistaa viestiä, poimia olennainen ja käyttää tarinoita, konkretiaa sekä ihmisiä."
Voi olla, ettei suuri yleisö kaipaa, mutta ilman nyansseja, määrittelyitä ja pohdintaa historiantutkimus ei tuota mitään uutta näkemystä eikä vastaa siihen tuikitärkeään "so what" -kysymykseen.