Valtioyön valaistumisessa

Eilen istuin SLS:n juhlasalissa seminaarissa Statsnatten i ny belysning, joka liittyi syyskuussa alkaneeseen tutkimusprojektiin. Valinta hieman arvelutti, kun en ollut pääkäsitteestä koskaan kuullutkaan, mutta oppimista vartenhan näissä kuljen. Ja paikan päällä selvisi, etten ollut yleisössä ainoa tietämätön. Eikä yksi kommentaattori pitänyt Yrjö Koskisen Helsingin uutisissa 1863 ensimmäisenä käyttämän sanan valtio-yö oikeana käännöksenä statsnatten. Kun kerran oli tarkoitettu valtiopäivien pariksi ja ne ruotsiksi riksdag.

Käsitteistä oli seminaarissa puhetta paljon ja osittain asia meni minulta täysin ohi. Mutta opin jotain. Valtioyö on siis aika 1809-1863, jolloin Suomessa ei ollut valtiopäiviä. Mutta oliko kuitenkin poliittista ajattelua? Euroopassa syntyi samaan aikaan monia ideologioita ja ismejä, erilaisia kansanedustuslaitoksia ja perustuslakeja. Todettiin, että sensuurista huolimatta Suomessa ilmestyneissä sanomalehdissä seurattiin tätä kehitystä Euroopassa ja lukijoilla oli mahdollisuus muodostaa siitä käsityksiä.

Maren Jonassonin esitys ensimmäisistä suomalaisista yleisistä maatalouskokouksista oli itselleni antoisin osa. Ensimmäiset vuosina 1847, 1850 ja 1852 olivat vain ruotsinkieliselle eliitille, mutta Krimin sodan jälkeen vuosina 1857 ja 1860 mukana olivat myös suomenkieliset talonpojat. Lisäksi keskusteluaiheisiin tuli maatalouden parannustapojen rinnalle sosiaalisen ja taloudelliset ongelmat.

Tarkistaessani suomenkielistä sanaa edellisen kappaleen alkua varten osuin verkossa Snellmanin (käännettyyn) avaispuhe vuodelta 1860, jossa hän toteaa suoraan

Niinpä maatalouskokoukset ovatkin ainoita todella olemassa olevia yhteisiä neuvottelutilaisuuksia, joissa maan yleisistä asioista voidaan puhua ja joissa maan todelliset tarpeet voidaan kuulla suoraan kansan suusta. 

Juuri tätä Jonassonin esityksessään kertoi. Maatalouskokouksiin tuli vuoden 1860 jälkeen 10 vuoden tauko, sillä päätöksentekijät pelkäsivät sellaisen järjestämisen vaarantavan valtiopäivät ja niiden jatkumisen.

Ruotsalainen Henrik Edgren vertasi keskenään ruotsalaista historiankirjoitusta Suomen sodasta ja Suomen menetyksestä sanomalehtikirjoitteluun 1810- ja 1820-luvuilla. Historiankirjoituksessa kehuttiin sotilaita ja moitittiin kuningasta, mutta "totuuden" lisäksi kyse on tapahtuneen vallankaappauksen motivoinnista. Sivumennen tuli todettua, että Ruotsissa ei suuremmin surtu julkisin tilaisuuksin Suomen menetystä, kun biletettiin uutta kuningassukua niin ankarasti.

Sanomalehdissä Suomesta kirjoitettiin hyvin vähän, mikä saattoi johtua kiinnostuksen puutteen sijasta/ohessa poliittisista syistä. Uuden kuninkaan tukemista oli korostaa Skandinaviaa ja ikiaikaisia yhteyksiä Norjaan, johon oli juuri luotu unioni. Nimenomaan kuninkaan rahoittamassa lehdessä 1820-luvun alussa A. I. Arwidsson korosti suomalaisten ja ruotsalaisten olennaisia eroja.

Opetukset: 1) Sanomalehden linjoilla on merkitystä ja 2) Väitteen "Suomi on ruotsalainen" takana voi hyvin myös olla poliittisia tarkoitusperiä.