Vuonna 2009 olin bussiretkellä Kauttuan ruukilla ja "en saanut juuri mitään irti". Tämän viikon tiistaina keskityin näyttelytarjontaan, joka puolestaan keskittyi Alvar Aaltoon. (Jonka elämästä olinkin sopivasti
juuri lukenut sarjakuvana.) Aloitimme tallista, jossa sai seisoen lukea lyhyet tekstit ja katsoa kuvia aiheesta Alvar Aalto Satakunnassa.
Sitten Terassitalolle, jota eräs edellä mainitulle bussiretkelle osallistunut piti erinomaisen kamalan näköisenä. Minä en.
Vuokralaiselta kesäksi vapautunut asunto oli sisustettu Artekilla ja samojen huonekalujen keskellä kasvaneena arvostin näkemääni. Aurinko sattui paistamaan, joten myös terassi vaikutti upealta.
Paikalla ollut opas oli kiinni edellisen ryhmän kanssa. Kuulin keskustelusta muutamia sanoja ja mieleen tuli viimeisimmässä graduharavoinnissa vastaan tullut Minna-Mari Mäkisen työ
Pimeyden pesästä osaksi järjestäytynyttä työväkeä : Kauttuan paperitehtaan työntekijöiden ammatillisen järjestäytymisen edellytykset vuodesta 1906 lähtien 1920-luvun alkuun. Ja ryhmän lähdettyä pari sanaa vaihtamalla selvisi, että samainen Mäkinen oli kyseinen opas. Häneltä olisi voinut kysyä alueesta vaikka mitä, joten en kysynyt mitään.
Kohti Kauttuan tehtaitten museota ja linnavuorta, joista ensimmäisenä tuli vastaan jälkimmäinen. Pysähdyimme kun näimme tietotaulun, joka osoittautui narratiiviseksi: On suojakuu 1129 kesää sitten... Tiirailin sen kohdalla tien varresta linnavuorta kiroillen heinikkoa ja kaupunkikenkiäni. Eihän jyrkkää mäkeä saa edes näkymään kuvassa...
Vasta parempaa kuvakulmaa etsiessäni huomasin että viiden metrin päässä oli Museoviraston asiallisen kuivakas taulu sekä portaat ylös. Onneksi en lähtenyt yrittämään omatoiminousua!
Kyltin mukaan kyseessä on ihan ehta linnavuori, jolla on kivisiä ja soraisia puolustusvalleja. Paikalla on tehty arkeologisia kaivauksia ja löydetyt esineet on ajoitettu 700-800 -luvuille.
Kauttuan tehtaitten museo oli erittäin hyvin maastoutunut, mutta onneksi kyltitetty hyvin, tämäkin.
Sisällä valkeni, että paikalla on ollut rautaruukki jo 1600-luvulta alkaen. Paperitehdas lähti pyörimään vasta 1900-luvun alussa. Sen tuotantoon on kuulunut myös paperipohjaiset pakkaukset, joita on aina yhtä hauska ihmetellä. Ranskalaisia perunoita pienessä rasiassa pakasteena!?
Museon seinässä mainostettiin Luistarin muinaispuiston opastuspisteen (tms.) olevan auki, joten lisäsimme sen ohjelmaan. Vanhassa talousrakennuksessa oli paljon luettavaa ja katsottavaa vuosikymmeniä kestäneistä kaivauksista, jotka alkoivat kun viemäriä kaivanut osui miekkaan.
Blogin pidon aikana en hakujen perusteella ole Luistarissa pysähtynyt, vaikka mielestäni olin siellä joskus aiemminkin ollut. Niin tai näin, en lähtenyt kaupunkikengissäni kiertämään hautojen merkkejä, sillä lampaiden maastonhoitotyö vaikutti keskeneräiseltä, mutta olin varma, että ne olivat aloittaneet lannoituksen. Ahvenanmaanlampaat olisi kyllä ollut kiva nähdä, mutta ne olivat kaukana opastuspisteestä.
Sitten Säkylän puolelle, jossa kävimme katsastamassa ulkoapäin sievän puukirkon, jonka katosta tuli mieleen hanke
Pelastetaan terva, jossa kerätään rahoitusta uuden lainsäädännön vaatimaan kemikaalirekisteröintiin.
Sekä sen vieressä vieläkin sievemmän käännettävän tuulimyllyn. Kuisti!
Säkylän pääkohteenamme oli Säkylän talvi-ja jatkosotamuseo, joka ei varsinaisesti houkutellut ulkoa.
Eikä niin hirvittävästi sisälläkään.
Reipas lipunmyyjä ilmoitti opastuksen kuuluvan lipun hintaan eikä katsonut tarpeelliseksi kysyä halusimmeko sellaisen. Ihan hyvä, sillä ilman sitä olisimme kävelleet ulos noin viidessä minuutissa saamatta irti mitään. Opastuksella esineet saivat taustaa ja uskallauduimme jopa kokeilemaan sodan aikaisten aseiden painoa tähän varatuin kappalein. Kyllä, painavia olivat. Opas oli ilmiselvästi alan (nuoria) miehiä ja olisi varmasti osannut vastata myös kysymyksiin.
Alkukesän Köyliön reissulla (
osa 1 ja
osa 2) huomasin tien varressa kyltin "Lallin asumus". Tuolloin paluumatkalla satoi, joten ei ollut sopiva keli kääntymiseen. Toisin kuin nyt. Pientä tietä ajoimme niin hitaasti, että luvattu etäisyys 1,9 km tuntui olleen ja menneen ennen kuin kyltti kohti metsää tuli vastaan. (Paluumatkalla käytimme auton trippimittaria ja totesimme etäisyyden aivan oikeaksi.)
Täällä ei ollut Museoviraston taulua vaan Köyliön muiden kohteiden numeroituun sarjaan kuuluva. (Jossain listaus näistä?) Sen mukaan "perimätieto kertoo Lallin asuneen tällä paikalla 1156 tapahtuneen veriteklonsa jälkeen". "Väinö Nummiston ansiosta kiveen kiinnitettiin laatta 1970-luvulla", mutta joku sankari on sen sittemmin irroittanut.
Jos Joulupukilla on koti, niin toki Lallillakin voi olla asumus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti