Aprillipäivä sodan aikaan

 Laatokka 11.04.1942 no 39

Lehdistä puheen ollen emme huomanneet kuukauden alussa lehdistä yhtään onnistunutta aprillipilaa. Paras oli sotilaslehti Karjalan Viestissä, joka kertoi Olli Antti Vuorisen keksinnöstä, josta kyllä muutkin lehdet jo ennen aprillipäivää kertoivat. Viesti vain lisäsi omasta puolestaan, että keksintöä tutkittaessa oli tuotteista jäänyt kirkasta, mahlantuoksuista nestettä, jonka todettiin sisältävän huomattavan määrän alkoholia. Nesteelle oli annettu nimeksi Velhoviina, ja kun sitä oli huomaamatta saatu ilmaisena sivutuotteena, oli erä päätetty jakaa 1.4. armeijalle. Uutinen kertoi edelleen, että Velhoviinaa jaettiin kaikista kantteeneista tuntolevyn esittäjille. Juttu oli niin uskottavasti laadittu, että monet jermut hiihtelivät pitkiäkin matkoja saadakseen portsuunansa.

Karjala 01.04.1944

Tänään on aprillipäivä, vanha leikinlaskun ja luvallisen hulluttelun päivä. Ajat ovat vain sellaiset, että entiset aprillipilat tuntuvat ehdottomasti menneisyyden muistoilta eikä ihmisillä liene nykyisin samoja edellytyksiä nauttia hyvästä leikinlaskusta kuin silloin, kun ei tarvitse ajatusten yhtä mittaa roikkua sodan moninaisissa ongelmissa. 

Mutta muistella saa menneitä ja kun hyvät aprillipilat alkavat olla harvinaisuuksia niin palautetaanpa niitä mieleen näin sota-ajan aprillipäivänä. [...]

Omasta maasta muistuu mieleen pari kuvaavaa aprilliuutista. Eräässä pikkukaupungissamme on korkealla vuorella sijaitseva kolmijalkainen vesitorni eikä paikkakunnan äänenkannattaja olisi voinut keksiä parempaa aprillipäivän kerrottavaa kuin että yksi näistä jaloista oli jostakin syystä murtunut ja koko vesitorni oli vaarassa romahtaa korkeudestaan kadulle. Uutisen menestys oli lähes sataprosenttinen. 

Eräässä suuressa maaseutukaupungissa taas keksi muuan sanomalehti kertoa, että kaunungissa sijaitsevan oluttehtaan läheisyydessä suoritettujen vesijohtotöiden yhteydessä - näistä töistä oli suurin osa kaupunkilaisista jo muutenkin tietoinen - oli sattunut sellainen vahinko että jokin olutvarastoihin johtava putki oli paljastunut ja rikkoutunut, joten tehtaan mainio kolmen tolpan olut juosta liritteli reiästä kadulle. Kieltolaki oli silloin vielä tuore muisto ja oluen makuun oli juuri päästy eikä siis ollut ihmeteltävää että eräille kymmenille kansalaisille tuli kiire painua ämpärien kanssa hukkaan menevää hyvyyttä talteen ottamaan. 

Sillä lailla huviteltiin ennen ja ehkäpä taas joskus voidaan uudelleen laskea leikkiä näin meidän jokaisen kustannuksella.

Aprillipiloja yli sadan vuoden takaa.

Toissa vuonna julkaisin Uusitun aprillipäivän pohjoisen historian ja viime vuonna julkaistiin artikkelini Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja. Mutta vielä riittää menneisyydestä (lue: digitoiduista sanomalehdistä) tietoa jaettavaksi. 

Kuinka kauan se lienee suomalaisella maaseudulla ollut tunnettu, emme voi taata. Aikaisin tuntemamme tieto on 1850- t. 1860-luvulta, jolloin Laihialla erästä tyttöparkaa juoksutettiin aprillia sillä onnettomalla seurauksella, että hän lähetettynä paikasta toiseen turhanaikaisille valeasioille vihdoin joen poikki mennessään, hukkui kevätjäihin. (Uusi Suometar 2.4.1902)

Viime huhtikuun alkupäivinä saapui kirje eräälle talonmiehelle Parikkalan Tyrjän kylässä. Kirje oli olevinaan hänen eräässä Etelä-Karjalan kunnassa palveluksessa olevalta sisareltaan, joka ilmoitti, että hänellä on siellä sulhanen oikein rikkaasta talosta, leskimies, jolla on 2 maatilaa, 2 myllyä y. m. hyvyyttä kyllin. Samalla sisar käski valmistamaan sukkia ja kintaita sekä ilmoitti kohta tulevansa sulhastaan näyttämään. Kotonapas kiire tuli lahjuksia puuhattaessa. Laitettiin sukkien ja kinnasten neuloksia useampaan paikkaan kylällekin neulottavaksi ja äiti paikalla lähetti onnittelukirjeen tyttärelleen. — Vaan muutamain päiväin perästä tuli taaskin kirje tyttäreltä, jossa ei sanallakaan mainita sulhasista, joten alettiin aavistaa petosta. Ja pian saapuikin tytöltä vastine onnittelukirjeestä, ettei ole asiat niin päinkään, sen oli narri sieltä lähettänyt tytön tietämättä. Kirje olikin kömpelösti lyijykynällä muovailtu ja päivätty 1 p:nä huhtikuuta. (Wiipuri 11.5.1895)

Eräässä Mikkelin pitäjän sydänmaan kylässä oli tämän Huhtikuun 1 päivänä eli aprillipäivänä menty toistensa narraamisessa niin pitkälle, että muutamassakin talossa saatiin talon ukot saunaan kylpemistä varten vaikka saunaa ei oltu edes lämmitettykään. Asia oli näet semmoinen, että talon naiset, joita miehet jo olivat jollakin tavoin narranneet, menivät iltaselle pirttiin, jossa ukot jo työstään päässeinä istuskelivat, ja hyvin tosissaan juttelivat että miksei miehiä ole käsketty saunaan. Miehet kun tuon puheen kuulivat, läksivät pitemmittä käskyittä ja riisuivat saunassa vaatteet päältään ja kapusivat lauteille. Mutta kun saunassa ei tällä kertaa tuntunut olevan oikeaa lämpeyttä, alkoivat ukot koetella saunan kiuaslaitosta, jolloin huomasivatkin, että tänään oli aprillipäivä ja heitä oli tuolla tavalla narrattu. (Mikkeli 11.4.1896)

Liputettuina olivat eilen jonkun aikaa moniaat rakennukset Katariinankadun varrella. Tämä aprillipila johtui siitä, että erään talon naispalvelijat olivat narranneet talonmiestä nostamaan ylös talon liput, koska päivä muka oli joku keisarillinen pyhä. Naapurien talonmiehet tämän huomattuaan kiiruhtivat seuraamaan esimerkkiä ja yht'äkkiä oli monta taloa liputettuna, kuten keisarillisina päivinä ainakin. Pian olivat talot kumminkin taas arkiasussaan. (Wiipuri 2.4.1897)

Täällä kulkee huhuna nykyään, että olisi muka niitä, jotka maksavat kokonaista 5 mk. v. 1864 lyödystä markan kappaleesta. Ostajat olisivat muka harvinaisten rahojen kokoojia. Ja olisihan se hyvä affääri myyjille. Onkin sen tähden niitä jotka ahkerasti katselevat kukkaroansa että olisiko siihen mistä tipahtanut tuollainen kultamuna, ja ovat suuressa etsinnän touhussa. Olipa eräänäkin päivänä miekkosia pariinkymmeneen käynyt Suomen Pankinkin virkamiehiä kysymyksillään vaivaamassa. Kaikki tämä on kuitenkin jonkun ilveilijän toimeenpanemaa "aprilli-pilaa"! Asianlaita on näet se, että v. 1864 ei ole lyöty ainoatakaan markan kappaletta. Kelpaa niitä sitten hakea. (Uusi Suometar 25.4.1897)

Liiallista aprillipilaa harjoittivat erään kylän pojat Kaukolassa kirjoittaessaan eräälle eukolle tämän sisaren nimessä kutsu-kirjeen sis on luo tupakaisiin Käkisalmeen, minkä johdosta eukko astua talsikin 15 kilometrin matkan aprillia. Ikävämpää oli vielä se, että kirjeessä annetun kehoituksen mukaisesti eukko leikkasi puolivalmiin huivikankaansa poikki, toivossa saada huiveja täällä kaupaksi. (Itä-Karjala 3.4.1906)

Sibeliuksen aprillipila vuonna 1911

Hbl 7.4.1911

Viime vuonna julkaisin Uusitun aprillipäivän pohjoisen historian ja alkuvuodesta julkaistiin artikkelini Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja. Ja tänä aamuna huomasin, että Satu Sorvali oli tehnyt vastaavan katsauksen Saisiko olla päivälliseksi aprilliankkaa? Suomalaislehdistön aprillipiloja 1890-luvulta 1910-luvulle. Mutta vielä riittää menneisyydestä (lue: digitoiduista sanomalehdistä) tietoa jaettavaksi. 

Jean Sibeliuksen 4. sinfonian ensiesitys oli Helsingissä 3.4.1911. Neljä päivää myöhemmin Hufvudstadsbladetissa ilmestyi teoksen esittely, jossa annettuja merkityksiä ei googlaten löydy ja hyvästä syystä. 

Uusi Suometar 11.4.1911:

Eräs musiikki-arvostelija oli tuttaviensa välityksellä saanut tietää Sibeliuksen kertoneen, että hän on sinfoniassaan kuvannut matkaansa Kolin vaaroille Pielisjärvellä. Avain oli löydetty ja arvostelija laati loistavan luonnonkuvauksen Karjalan kuuluisasta nähtävyydestä, sovittaen sen sinfonian eri osiin. Niinpä ensimäinen osa kuvailee Kolin vuorta ja sen vaikutusta. Toisessa osassa, Vivace assai, on säveltäjä vuoren huipulla (!). Kolmas osa esittää samaa laajaa näköalaa kuutamossa ja loppuosa säveltäjän paluumatkaa vuorelta. Vieläpä arvostelija tältä pohjalta rupesi arvioimaan teoksen taiteellista painoisuuttakin, tullen siihen tulokseen, että siinä oli havaittavissa jonkinlainen "turistimainen sivuvivahdus".

Näin hän. Mutta saman lehden seuraavan päivän numerossa esiintyykin säveltäjä itse ja antaa tietää, että tuo juttu Kolista ja hänen sinfoniastaan olikin perätön. Hän oli hyville ystävillensä pitänyt "topografisen" esitelmän huhtikuun 1 päivänä ja koko tuo suurenmoinen selitys sinfonian sisällöstä oli — aprillipila! Jokainen joka tuntee Sibeliuksen, tietää, että on turha vaiva häneltä udella selityksiä hänen teoksiinsa, sillä hän ei niistä koskaan siinä mielessä puhu — tosissaan.

Ilmestynyt: Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja

 

Kaikenlaista yritin tässä kuussa edistää ja yhdestä tuli valmista: Sanomalehtiemme varhaisia aprillipiloja

Aineistoa hakiessani tuli selväksi, kuinka vaikeaa aprillipilojen tunnistaminen voi olla ilman paikallista ja ajallista kontekstia. Eli kannattaa olla varovainen 1800-luvun sanomalehtien numeroissa, joiden päiväys on huhtikuun 1. tai viimeinen päivä.

Koska rajasin aineiston sanomalehtiin ja aikaan ennen vuotta 1910, en voinut hyödyntää tuoretta FB:ssä vastaan tullutta esimerkkiä Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1932.

Uusittu aprillipäivän pohjoinen historia

Olen viime aprillipäivinä julkaissut niin monta "täydennysosaa", että on korkea aika tehdä uusi(ttu) yhtenäinen aikajana Pohjolan aprillipäivän kehityksestä.

Nordiska museet kertoo (edelleen) verkkosivullaan, että aprillipilailu olisi saapunut Ruotsiin 1600-luvun puolivälissä. Tietoon ei liity minkäänlaista viitettä lähteeseen.

Annika Sandén on kirjassaan Fröjdelekar. Glädje, lust och nöjen under svensk stormaktstid valmis uskomaan ja esittämään, että aprillipilailua on harrastettu Ruotsissa jo 1600-luvulla. Todisteet jäävät kuitenkin vähäisiksi. Växjön tuomiokapitulissa on vuonna 1667 nuorukainen oli huijattu hakemaan isännälleen vaatteita. Asian selvittelyssä sanomakseen on kirjattu "måste gå den länge vägen April, och alldeles omsont [förgäves] med lång näsa". Sandénilla on viite pöytäkirjaan, mutta hän ei mainitse, missä kuussa pilailu oli tapahtunut. 

Sekä Nordiska museet että Sandén kertovat tapauksen Länsigöötanmaan Hässtadista vuonna 1742. Pitäjässä kiersi viesti, että jumalanpalvelus pidettäisiin tuntia aikaisemmin kuin normaalisti ja osa uskoi. Asian selvittelyssä viestistä käytettiin sanaa "aprilsedel", missä ei ole järkeä ellei april jo tarkoittanut aprillia.

Vuonna 1749 runoiltiin: "På Första Dagen i April, Vil hvar och en sig klokast tycka. / En Narr den andra narra vil." (Svenska Akademins ordbok: April)

Dagligt Allehanda aloitti 1.4.1773 etusivunsa runolla "Warning för det wackra Könet, at ej låta narra sig April". 

Vuonna 1780 G. J. Ehrensvärd kirjoitti,

’Ett gammalt svenskt bruk ät narra april eller »donner le poisson d’avril» har nu kommit utur modet; man blir det så mycket de öfriga dagarne af året, ät denne sedvane härigenom blifvit glömd’.

eli, että ”vanha ruotsalainen tapa” aprillata on unohtumassa. (Kirsti Aapala: Huijausta ja petkutusta. Svensk etymologisk ordbok (1922) s. 511.)

Aivan uutta tietoa jakoi W. H. Norrköpings tidningarissa 4.3.1796 (todennäköisesti Stockholmspostenissa 17.5.1791 referoitua Journalisten lehden numeroa Vol8:1 lainaten). Aprillipäivän syntyselitys löytyy Ilmestyskirjan 23. luvusta! Tarkistin ja aika vakuuttavahan teksti olikin.

Suomen puolella vaikuttanut runoilija Frans Mikael Franzén kirjoitti vuonna 1797 runon Den 1 Aprill, jossa totesi "I dag, / Om någon är narrad Aprill, är jag." (Svenska Akademins ordbok: April. Frans M. Franzen: Skaldestycken (1832))

"Tänään olen narrannut mamselli Fortelinia niin, että kirjoitin kirjeen aivan kuin se olisi ollut rva Lindholmilta, siihen oli merkitty ensimmäiseksi 'aprill'." tunnusti Kurjalan kartanonneiti Hämeenkoskella päiväkirjaansa 1.4.1800. (Johanna Junttila: Kuka keksi aprillipilan? Tiede maaliskuu 2015)

Vuonna 1828 painetusta saksa-ruotsi -sanakirjasta näkyy, että narraus on tullut suomen kieleen ruotsin kautta saksasta.

Sara Wacklin totesi vuonna 1844 julkaistuissa muistelmissaan Pohjanmaalta: "ettei olisi uskottava sitä, jota sanotaan huhtikuun ensimäisenä tai viimeisenä päivänä." (Svenska Akademins ordbok)

Helsingfors Tidningarissa 1.4.1846 julkaistu myynti-ilmoitus "En björnhud. Björnen är ännu icke skjuten, men förmödas blifwa det innan kort. Anbud göres d. 1 April" on jokseenkin selvästi aprillipila.

Vuonna 1848 painetussa kirjassa A new universal etymological technological, and pronouncing dictionary of English Language tiedettiin, että Ruotsissa oli tapana April-ärende:

1.4.1854 julkaisi Maanmiehen ystävä mahdollisesti ensimmäisen sanomalehtipilan suomeksi: "Kirpun rihmaisen ostajia on tänäpäivänä ollut enemmänkin liikkeessä"

ja joutui 15.4.1854 kirpunrihmaisia sitten selittämään.

Esimerkkejä seuraavien vuosikymmenien lehdistön aprillipiloista on ehkä vielä löytymättä. Ainakin niitä osattiin varoa, sillä Savo-Karjalan 10.4.1895 Kirjeessä Helsingistä todetaan "Kaikeksi onnettomuudeksi pääsi Murtaja kuitenkin viime kevännä satamaan ilman tällaista juhlallista vastaanottoa; se veitikka kun tuli aprillipäivänä ja sen tuloa koskeva uutinen sanomalehdissä yleensä luultiin aprillipilaksi, siten jäi näkemättä koko lysti"

Seuraavana vuonna Mikkeli raportoi 11.4.1896 käytännön pilan

Eräässä Mikkelin pitäjän sydänmaan kylässä oli tämän huhtikuun 1 päivänä eli aprillipäivänä menty toistensa narraamisessa niin pitkälle, että muutamassakin talossa saatiin talon ukot saunaan kylpemistä varten vaikka saunaa ei oltu edes lämmitettykään. Asia oli näet semmoinen, että talon naiset, joita miehet jo olivat jollakin tavoin narranneet, menivät iltaselle pirttiin, jossa ukot jo työstään päässeinä istuskelivat, ja hyvin tosissaan juttelivat että miksei miehiä ole käsketty saunaan. Miehet kun tuon puheen kuulivat, läksivät pitemmittä käskyittä  ja riisuivat saunassa vaatteet päältään ja kapusivat lauteille. Mutta kun saunassa ei tällä kertaa tuntunut olevan oikeaa lämpeyttä, alkoivat ukot koetella saunan kiuaslaitosta, jolloin huomasivatkin, että tänään oli aprillipäivä ja heitä oli tuolla tavalla narrattu.

Seuraavana vuonna Uudessa Savossa oli aivan selvä sanomalehden aprillipila, jolla houkuteltiin kaupunkilaisia tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. Sanomalehdissä julkaistiin lisää aprillipiloja Suomessa viimeistään 1900-luvun alussa. Sanomalehtien aprillipiloista 1900-luvun loppupuolella ovat tehneet kielianalyysiä Tomi Visakko & Eero Voutilainen. Artikkelissa todetaan, että "Suomessa aprillipäivän pilajutut vakiintuivat 1930-luvulla, ja niitä edeltää Ruotsista 1800-luvulla kulkeutunut aprillikirjeiden ja -pakettien perinne."

Kuopiossa keväällä 1897 löydetty aarre

Uuden Savon aliopakinassa Kirje Kuopiosta 1.4.1897:

Niinkuin moni kaupunkilainen tietää, oli Kuopiossa "Ison vihan" aikana linnoitus. Tämä linnoitus sijaitsi arviolta siinä, missä nyt Venäjän kirkko, Snellmanin puisto, teollisuuskoulu ja ympärillä olevat tontit ovat. Vanha taru kertoo, että ruotsalaiset näinä sotaisina aikoina olivat kaivaneet suuren aarteen maahan ennen kun venäläiset räjähdyttivät linnoituksen ilmaan. 

Nyt on tämä aarre löydetty. Perustusta kaivettaessa eräälle uudelle rakennukselle Pohjoisvuorikadun ja Kuningattarenkadun kulmassa tont. n:o 77 kolahutti tiistaina eräs työmies lapionsa kären rautarenkaaseen, joka oli valettu kiini suureen kivimöhkäleeseen. Koko aamupäivän reudottuaan onnistui työmiesten vasta puolenpäivän aikaan saada kivi irti. Ihmeekseen näkivät työmiehet nyt aukon tähän asti tuntemattomaan kellariin, jota sulki vaskesta valettu ovi, varustettu kolmella käsivarren paksuisella rautaisella pönkällä. 

Kaikki koetukset avata tätä ovea rautakangilla ja vasaralla olivat turhat. Vihdoinkin, kun sähköasemalta oli johdettu sähkölanka, jonka päähän oli asetettu itselävistävä hyberboolinen porauskone, samaa mallia kuin Etelä-Amerikassa käytetään vuoriporauksissa, avautui ovi ja puoleksi sisään syöksynyt holvi tuli näkyviin. Ovea likinnä oli melkein rikkiruostunut rautakirstu, joka avattaessa sisälsi joukon vanhoja kulta- ja hopea-astioita; sitäpaitsi löytyi sieltä 11 jalokivillä koristettua kultaista rannerengasta, 3 vahvaa pyssyä, suuri sapeli hopeaisella leijonan muotoisella kädensijalla, 3 luuvartista tikaria sekä joukko kulta- ja hopearahoja, osittain hyvin säilyneitä. 

Maanviljelyshallitus, jolle asiasta heti sähköteitse tieto annettiin, tulee tänään klo 4:ltä ip. jatkamaan kaivamista. Sisäänpääsy paikalle on silloin kielletty, tullen sitä vartioimaan joukko sotilaita. Vasta sitte, kun aarre on loppuun kaivettu, on suurella yleisöllä tilaisuus tarkastaa näitä maahan haudatuita kalleuksia, sillä aarre tulee asetettavaksi näytteille kaupungintalolla. Nyt jo löydetyn aarteen arvo noussee 50 tuhanteen markkaan.

Kaksi päivää myöhemmin samassa lehdessä oli pikku-ilmoitus

Uudempaa (eli vanhempaa) tietoa aprillipilojen historiasta

Viime vuonna harrastin aprillipilatietouden kierrätystä ja olin superiloinen, kun verkosta löytyi edes yksi uusi/vanha tiedonmurunen 1700-luvulta. Kun sitten kesällä luin Annika Sandénin kirjaa Fröjdelekar. Glädje, lust och nöjen under svensk stormaktstid vastaan tuli (s. 84-85) vielä uudempaa/vanhempaa tietoa, jota en olisi kirjasta osannut etsiä. Iloahan aprillipilojen on tarkoitus tuottaa, mutta tehtiinkö niitä tosiaan jo 1600-luvulla?

Sandén yhdistää aprillipilailun kevään juhlimiseen ja karnevalisointiin, jota harrastettiin erityisesti/ainakin eteläisessä Ruotsissa, joka oli kuulunut Tanskaan (s. 79-83). Värmlannissa 1700-luvun alussa kirjoitettu yksityiskohtainen kuvaus juhlasta nimeltä majfesten tai majgrevefesten tuo kulkueineen mieleen televisio-ohjelmassa näkemäni keväisen peltojen siunauksen Englannissa ja Ritvalan helkakulkueen. Majfesten ajoittui huhtikuun ja toukokuun vaihteeseen, mutta Sandén mainitsee myös helluntain maallisen juhlinnan. Tai juhla saatettiin siirtää helluntaiksi siksi, että oli kielletty juhliminen vappuna.   

Aprillipilasta Sandén tuntee maininnan Englannista jo 1500-luvulla, mutta toteaa Ruotsissa kirjallisten tietojen olevan vähäisiä ennen 1800-lukua. Jälkimmäisen voin kokemuksellani vahvistaa. Mutta ottaen huomioon kevään juhlinnan ja huhtikuun arvaamattoman sään, Sandén on valmis uskomaan ja esittämään, että aprillipilailua on harrastettu jo 1600-luvulla. 

Todisteet jäävät kuitenkin vähäisiksi. Växjön tuomiokapitulissa on vuonna 1667 nuorukainen oli huijattu hakemaan isännälleen vaatteita. Asian selvittelyssä sanomakseen on kirjattu "måste gå den länge vägen April, och alldeles omsont [förgäves] med lång näsa". Sandénilla on viite pöytäkirjaan, mutta hän ei mainitse, missä kuussa pilailu oli tapahtunut. Esimerkkinsä Länsigöötanmaan Hässtadista vuonna 1742 on muistaakseni kuluneempi. Pitäjässä kiersi viesti, että jumalanpalvelus pidettäisiin tuntia aikaisemmin kuin normaalisti ja osa uskoi. Asian selvittelyssä viestistä käytettiin sanaa "aprilsedel", missä ei ole järkeä ellei april jo tarkoittanut aprillia. 

Aprillipilatietouden kierrätystä

Aikaisemmin olen jakanut varhaisia sanomalehtien aprillipiloja, kerännyt Aprillipilan pohjoista aikajanaa ja kierrättänyt Pääskysen lukijoiden vastauksia kysymykseen Kuinka sinua "aprillattiin" huhtikuun 1 päivänä?

Näihin ei ole kertynyt paljoa lisättävää. Kokeilin kuitenkin (vielä kerran?) ruotsalaisia digitoituja lehtiä. Dagligt Allehanda yllätti iloisesti 1.4.1773 aloittamalla etusivunsa runolla "Warning för det wackra Könet, at ej låta narra sig April". Vahvistaa esitämääni aikajanaa.

Aivan uutta tietoa jakoi W. H. Norrköpings tidningarissa 4.3.1796 (todennäköisesti Stockholmspostenissa 17.5.1791 referoitua Journalisten lehden numeroa Vol8:1 lainaten). Aprillipäivän selitys löytyy Ilmestyskirjan 23. luvusta! Tarkistin ja aika vakuuttavahan teksti olikin.

Kuinka sinua "aprillattiin" huhtikuun 1 päivänä?

Nimimerkki Laaksonruuksu kysyi lastenlehti Pääskysen lukijoilta "Kuinka sinua "aprillattiin" huhtikuun 1 päivänä?". Saamiaan vastauksia julkaistiin numerossa 11-12/1920:

• Eräs toverini sanoi, että minulle oli tullut postissa suuri paketti. Minä läksin iuoksemaan postitoimistoa kohti pää kolmantena jalkana. Siellä tietystikään ei ollut mitään. 
• Eräs mies sanoi ladossa olevan suuren kananpesän ja käski minun ottaa kopan ja mennä munia hakemaan. Kun tulin latoon, kuului pihalta »Aprillii.» 
• Tullessani kotiin koulusta kuulin, että Mannerheim tulee iltajunassa. Minäkös silloin asemalle, mutta kaikkea muuta sieltä tuli mutta ei häntä. Voi taivas sitä naurua tullessani kotiin.
• Aprillipäivänä palvelijamme sanoi, että huvilallamme, joka sijaitsi kahden kilometrin päässä kaupungista, on eläinnäyttely. Minullepas tuli sinne kiire. Harmistuneena palasin, kun huomasin, että minua oli aprillattu. Palvelija kysyi: »No, mitäs näkyi?» — »No, eipä tuolla muuta kun tanssiaisethan siellä oli», vastasin minä. Palvelijalle tuli sinne kiire, mutta eipä kauan, kun hänkin palasi sieltä. Riemastuneena laittauduin oikein katolle huutamaan: »Aprillia, aprillia!» 
• Siskoni tuli touhuissaan luokseni ja sanoi: »Kaksi lehmää on irti. Ne puskevat niin kauheasti». . . Juoksin »tuulispäänä» katsomaan. — Ällistyin aika lailla kun huomasin, että se oli »aprillia.» 
• Veljeni kirjoitti kirjeen ja käski minua juoksettamaan sen oikein kiireesti meidän naapuriin. No, minä tietysti läksin, ja kun saavuin niin miten kävikään! He avasivat kirjeen, eikä siinä seisonut muuta, kuin »Aprillia». Siitäkös syntyi naurun rähäkkä. Ja kun minä vielä läähätin kieli pitkänä siitä äskeisestä juoksemisesta.
• Olin taka-aholla kun pikku siskoni tuli aika riemun remakalla luokseni huudellen: »Pääskynen tuli!» Minäkös sain »jalat alleni» ja kiiruhdin sisälle. Mutta voi pettymystäni. »Aprilli! Aprilli!» kiljuivat kaikki kuin yhdestä suusta jo ovella vastaani. 
• Eräänä »aprillina» tuli isä huoneeseeni: »Meneppäs katsomaan kun Rimpilänmäelle ovat mustalaiset laittaneet leirinsä!» Minäkös lähdin juoksemaan minkä ennätin, ja kun saavuin sinne, ei siellä tietystikään ollut mitään leiriä. 
• Huhtikuun ensimäisenä päivänä tuli joku naapurista ja kertoi, »että siellä oli mustalaisia, joista eräs eukko osasi povata. Minäkös kiireellä naapuriin, aikeissa povuuttaa. Kun menin naapuriin ja kysyin mustalaisia, sain aika naurunrähäkän vastaani. Silloin vasta huomasin, ettei mustalaisia ollut kellonkuuluvilla, ja minut oli aprillattu. 
• Äiti käski minun mennä ostamaan puodista auringon-mustaa väriä, ja minä menin ja sain hatun täyteen — häpeää. 
• Sisareni juoksi tupaan ja huusi: »tule auttamaan, sika on irti!» Luin juuri ahkerasti erästä kirjaa, vaan nyt jäi luku kesken, sieppasin korennon pihalta ja riensin navettaan. Kun menin sinne, söi sika kaikessa rauhassa ruokaansa, ja sisareni nauroi oven takana katketakseen ja huusi: »aprillii, karamellii.» Sekös vasta minua suututti. 
• Narrasin erään toverini hakemaan puodista siirappia pohjattomalla lasipurkilla. Hän huomasi sen vasta ojentaessaan purkkia myyjättärelle. Minä olin hiipinyt perässä nähdäkseni, miten kepponen onnistui. Kylläpä siitä riitti naurua koko päiväksi. 

Kuva: Pariisin muodit kevät-kesä 1923

Aprillipilan pohjoista aikajanaa

Nordiska museet kertoo verkkosivullaan, että aprillipilailu olisi saapunut Ruotsiin 1600-luvun puolivälissä. Tietoon ei liity minkäänlaista viitettä lähteeseen.

1742 kierrätettiin Västergötlandin eräässä seurakunnassa viestiä, että jumalanpalvelus alkaisi tuntia aiemmin. Niinpä seurakuntalaiset saapuivat kirkkoon tuntia aiemmin. Pappi tuomitsi kirkkoon tullessaan kirjeen tekijän helvettiin. Ehkä hän oli jo siellä, sillä häntä ei koskaan löydetty. (Nordiska museet. Värmlands folkblad)

Vuonna 1749 runoiltiin: "På Första Dagen i April, Vil hvar och en sig klokast tycka. / En Narr den andra narra vil." (Svenska Akademins ordbok: April)

Vuonna 1780 G. J. Ehrensvärd kirjoitti,

’Ett gammalt svenskt bruk ät narra april eller »donner le poisson d’avril» har nu kommit utur modet; man blir det så mycket de öfriga dagarne af året, ät denne sedvane härigenom blifvit glömd’.

eli, että ”vanha ruotsalainen tapa” aprillata on unohtumassa. (Kirsti Aapala: Huijausta ja petkutusta. Svensk etymologisk ordbok (1922) s. 511.)

Suomen puolella vaikuttanut runoilija Frans Mikael Franzén kirjoitti vuonna 1797 runon Den 1 Aprill, jossa totesi "I dag, / Om någon är narrad Aprill, är jag." (Svenska Akademins ordbok: April. Frans M. Franzen: Skaldestycken (1832))

"Tänään olen narrannut mamselli Fortelinia niin, että kirjoitin kirjeen aivan kuin se olisi ollut rva Lindholmilta, siihen oli merkitty ensimmäiseksi 'aprill'." tunnusti Kurjalan kartanonneiti Hämeenkoskella päiväkirjaansa 1.4.1800. (Johanna Junttila: Kuka keksi aprillipilan? Tiede maaliskuu 2015)

Vuonna 1828 painetusta saksa-ruotsi -sanakirjasta näkyy, että narraus on tullut suomen kieleen ruotsin kautta saksasta.

Sara Wacklin totesi vuonna 1844 julkaistuissa muistelmissaan Pohjanmaalta: "ettei olisi uskottava sitä, jota sanotaan huhtikuun ensimäisenä tai viimeisenä päivänä." (Svenska Akademins ordbok)

Vuonna 1848 painetussa kirjassa A new universal etymological technological, and pronouncing dictionary of English Language tiedettiin, että Ruotsissa oli tapana April-ärende:

1.4.1854 julkaisi Maanmiehen ystävä mahdollisesti ensimmäisen sanomalehtipilan suomeksi... 

ja joutui 15.4.1854 kirpunrihmaisia sitten selittämään.

Sanomalehdissä julkaistiin lisää aprillipiloja Suomessa viimeistään 1900-luvun alussa. Näistä kirjoitin viime vuonna tähän aikaan. 

Sanomalehtien aprillipiloista 1900-luvun loppupuolella ovat tehneet kielianalyysiä Tomi Visakko & Eero Voutilainen. Artikkelissa todetaan, että "Suomessa aprillipäivän pilajutut vakiintuivat 1930-luvulla, ja niitä edeltää Ruotsista 1800-luvulla kulkeutunut aprillikirjeiden ja -pakettien perinne."

Omituinen pamaus Helsingissä 1906 ja muutamia muita juttuja

Lauvantai-yönä sunnuntaita vastaan heti jälleen kahdentoista sattui Helsingissä Katajanokan sillalla sulkea tapaus. Muutamat herrat, jotka olivat kotimatkalla Porthanin kadulle Katajanokalla näkivät suuren siniseksi maalatun viheriän automobiilin ajavan sillalle. Juuri kun se saapui sillalle, joutui se epäkuntoon. Kuljettaja nousi vaunusta, ryömi sen alle etsimään vikaa ja sytytti tulitikulla tulta. Samassa näkyi kirkas liekki ja kuului kumea pamaus. Hetken päästä tuntui ilmassa bentsiinin hajua. Kun kysymyksessä olevat herrat juoksivat sillalle, oli silta palasina ja jäässä sen alla suuri aukko. Paikalle saapuneet poliisit ryhtyivät tarpeellisiin toimenpiteisiin. Kun sukeltajia ei voitu saada keskellä yötä, täytyi asian tutkiminen jättää toistaiseksi. Sukeltajat alkavat työnsä tänään klo 10. Koska on luultavaa, että paikalle kokoontuu paljon väkeä, etenkin kun nyt on sunnuntai, on meitä kehotettu pyytämään yleisöä seisahtumatta kulkemaan Esplanaadia pitkin Aleksanterinkadulle kanavan vartta myöten. Koska lehtemme juuri pannaan painoon emme voi antaa asiasta lähempiä tietoja.

Tämän pätkän julkaisi 1.4.1906 Helsingin Sanomat. Turun Sanomissa todettiin 4.4., että ajan tapaan teksti oli julkaistu uudelleen muissa sanomalehdissä seuraavina päivinä. Uutisena eikä aprillipilana. Totena se oli toistettu myös pietarilaisessa lehdessä ja seuraavana lauantaina "tiedustelivat sekä ministerivaltiosihteeri että kenraalikuvernööri sähköteitse Pietarista Uudenmaanläänin kuvernööriltä, onko Helsingissä tapahtunut levottomuuksia. Sellaisia huhuja liikkui näet Pietarissa, ja tiesivät ne kertoa m. m. murhayrityksestä vapaaherra Salzaa vastaan." (Kansanlehti 11.4.1906). Pilailu voi johtaa arvaamattomiin tuloksiin.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen muuhun mediaan päätynyt aprillijuttu. Viipurin sanomissa 8.4.1903 raportoitiin, että

Laatokassa oli viime keskiviikkona, siis huhtik. 1 p:nä, oikein aito metsästysjuttu. Vilkaasti kerrottin siinä, miten metsäkauris koirien ajamana eksyi Sortavalaan ja siellä eräässä solassa saatiin kiinni, synnyttäen samalla kolme täysiaikaista poikasta. Juhlasaatossa vietiin tämä harvinainen otus lapsineen kaupungin seurahuoneelle, johon se pentuineen arvonsa mukaisesti tiloitetttin sieltä lähetettäväksi Korkeasaaren eläintarhaan Helsingissä.

Tämä juttu, luten metsästysjutut ainakin, mahtui Helsingin sanomalehtiin, jotka sen täytenä totena kertoivat. Innostuipa Helsingfors Posten siihen määrään, että päätä pahkaa riensi Korkeasaareen katsomaan noita harvinaisia vieraita, mutta täytyi tyhjin toimin palata ja nolona kertoa maailmalle, etteivät eläimet vielä olleet saapuneet sinne. Varmaankin ovat Helsingin sanomalehtimiehet siitä alkaen pitäneet tarkkaa vahtia, milloin nuo odotetut elukat saapuvat.

Huijatuksi tulivat lehtimiesten lisäksi ainakin toisinaan tavallisetkin kansalaiset. Yhdenvertaisuus kertoi 10.4.1907, että

Kotkalaiset toverimme ovat aprillipäivää osanneet käyttää hyväkseen onnistuneella tavalla. V. k. 30 p. ilmestyneessä "Eteenpäin"-lehdessä ilmoitettiin Skandinavian maissa yleisesti tunnetun yhteiskuntaopin professorin Carl af Abaswansin pitävän esitelmän Kotkan työväeyhdistyksen talolla huhtikuun 1 p:nä. Yleisö ei hoksannut kysymyksessä olevan aprillipilan, vaan saapui huone täyteen yleisöä jotka vielä maksoivat sisäänpääsymaksun. Lopusta kertoo "Eteenpäin":

"Kun jännitys oli ylimmillään, astui entinen punasenkaartin kenraali yleisön eteen ia ilmoitti, että nyt on huhtik 1 päivä ja koko Abanswans-juttu on aprillia. Yleinen naurun rähäkkä puhkesi nyt salissa. Samalla ilmoitti Kalke, että jotka tahtovat saavat sisäänpääsymaksunsa takaisin. Kukaan ei ottanut rahojaan takaisin, mutta monet antoivat vielä lisää, kun tiesimät, että rahat tulevat uuden työväentalon rakennusrahastoon"

1900-luvun tavallista aprillausta kuvattiin vuoden 1906 sanomalehdissä kierrätettyssä tekstissä seuraavasti:

Ensimäisenä ja viimeisenä päivänä huhtikuuta on vielä tapana, pääasiallisesti juuri nuorten keskuudessa, kaikissa yhteiskuntaluokissa tehdä "aprillipilaa". Kuten tiedämme, on tapa se, että uskotellaan jollekin olematonta asiaa tai saadaan hän tekemään joku naurettava teko. Kuka koulupoika ei mielihyvällä muistaisi, miten hän sai palvelijattaren pihalle katsomaan miten kauppias oli kiivennyt omenapuuhun, tai nuoremman toverinsa ruokapuotiin kysymään sormusten hintaa — tai apteekkiin kysymään kepinvoidetta j. n. e. Kauppapuodit ja apteekit ovatkin pilapäivinä enin uskotetuille kysyjöille alttiina. Aina kun saadaan joku "aprillatuksi", huudetaan naurunriemusta "April! April!"

Kaksi aprillipäivää? Käytäntö vilahtaa Uuden Auran tekstissä 3.5.1910

Vaikka voikin välistä joutua narratuksi (esim. katsomaan lappalaisia Urheilupuistossa), ei liene monta, jotka syvemmin suuttuisivat aprillipilasta. Täytyyhän pilankin ihmiselämässä saada kerran vuodessa viettää juhlapäivää. Liikaa sen sijaan lienee suoda sille kaksi varsinaista päivää vuodessa ja vähän houkkamaiselta tuntuu, kun koetetaan tehdä huhtikuun viimeisestäkin päivästä aprillipäivä, sillä liika on aina liikaa aprillipilassakin. Tämä olkoon sanottu sen vuoksi että kuulin huhtikuun viimeisenä päivänä koetetun narrata U. A:nkin valppaita uutisneekereitä panemaan lehteen aprilliuutisia. Ehkäpä joku tahtoi maksaa ja kuitata yllämainitun, viime aprillipäivänä lehdessä olleen pilan Hagenbeckin lappalaisista, jotka olivat yht'äkkiä Urheilupuistoomme saapuneet.

Mainittu leike Uudesta Aurasta 1.4.1910 ohessa.Se, että saamelaisia vietiin ulkomaille esille, ei ole aprillipilaa. Kirjoitin aikanaan aiheesta väitöskirjauutisen Agricolaan.