Kaksi entisajan originellia (1b/2)

 

Fyren 18/1907

Tattu Wikgrenistä löytyi sanomalehdistä niin paljon juttuja, että osa "pitää" saada esille, vaikka vanhat vitsit eivät aina naurata. Elinaikanaan Turussa julkaistiin muun muassa seuraavat anekdootit.

Tattu Tukholmassa. Henkikirjuri W., jonka kaikki turkulaiset hyvin tuntevat, vaikka useimmat eivät tunne tai muista hänen oikeaa "ristinimeään", nimittäen häntä vaan sillä vanhalla pilanimellä "Tattu", minkä hän koulussa aikoinaan sai, oli äskeisin Tukhoimassa taideteollisuusnäyttelyä katsomassa. Kun "Bore“, jolla herra "Tattu“ matkusti Turusta Tukholmaan, oli saapunut laiturin ääreen matkan päämääräänsä ja matkustajat päässeet tullitarkastuksen kiirastulen läpi, astui hra Tattu ajurin roskiin ja käski ajamaan erääsen majataloon Birger-Jaarlin kadun varrella. Ajuri ei koko ajan kestäessä enempää kuin sen alussakaan sanonut sanaakaan kyydittävälleen, mutta kun oli tultu määrätyn majatalon ovelle, kääntyi ajuri hra T:n puoleen, otti taskustaan nuuskarasian ja, tarjoten herra T:lle "Ljunglöfin parasta nuuskaa" sanoi hän selvällä suomen kielellä: "Hyvää päivää, herra Tattu!" Kun turkulainen henkikirjurimme oli toipunut hämmästyksestään, sai hän tietää että ajuri, joka oli ruotsalainen, oli muutamia vuosia takaperin pitemmän ajan ollut ajurina Turussa ja silloin tietysti oppinut tuntemaan hra T:n. (Turun Lehti 21.9.1909)

Kauppamatkustaja Hindersson on saapunut Turkuun, ottaa asemalla ajurin ja käskee tämän näyttämään hänelle kaupungin merkillisyyksiä, Jonkun aikaa ajettuaan kiristää ajuri ankarasti ohjaksista: Tpruu, tpruu! "No, mitä nyt?" kysyy herra Hindersson. Odottaen erästä ohikulkijaa sanoo ajuri: "Tässä nyt olis henkikirjuri Tattu." (Turun Lehti 10.1.1911)

Henkikirjuri Tattu huomasi tässä eräänä päivänä kadulla pikku poikasen, joka lienee ollut vähän tavallista likasomoi kasvoiltaan. Tällöin Tattu kysäsi ystävällisesti pojalta: "Miten vanha sinä olet?" "Seitsemän vuoden", kuului vastaus. "Se on mahdotonta!" huudahti Tattu, "Miten sinä olisit seitsemässä vuodessa ehtinyt tulla noin likaiseksi?! (Turun Lehti 29.4.1911)

Henkiherra Tattu istui teatteriravintolassa totilasin ääressä muutamien tuttavien seurassa. Yksi heistä sanoi miettiväisesti Tattu-herralle: "Kuules Tattu, jos minä asetun seisomaan päälaelleni, niin kaikki veri kerääntyy minun kallooni, eikö niin?" Tattu nyökäytti päätänsä ja otti suuren nielauksen lasistaan. "Mutta," jatkoi toinen, "miksi ei sitten kaikki veri keräänny jalkoihini, kun minä seison oikeassa asennossa?" "No, herra jesta", vastasi Tattu, "eihän sinun jalkasi ole tyhjät." (Turun Lehti 2.12.1911)

Teatteriravintolassa puhuttiin pitkistä miehistä. Muutamat kehuivat nähneensä niin ja niin pitkän jättiläisen. Henkikirjuri Tattu silloin puuttui puheeseen. Hän sanoi kerran nähneensä miehen, joka ei voinut seisoa suorana Turun tuomiokirkossa. "Se on yhtä suuri valhe, kuin se mieskin"! huudahti joku seurasta. "Eipä olekaan! Mies oli, näettekös kyttyräselkäinen!" (Turun Lehti 14.5.1912)

Seurassa, jossa herra Tattu istuu, puhutaan vanhoista ihmisistä, joita kukin seurassa olevista oli tuntenut. "Minulla oli täti", sanoi yksi, "joka kuollessaan oli 93 vuoden vanha." "Jaa mutta", sanoi toinen, "minun enoni, joka oli merikapteeni, kuoli 96 vuoden vanhana." "Minulla, hyvät ystävät", puuttui herra Tattu puheeseen, „on täti, joka elää vielä nytkin!"

Yllämainitussa seurassa puhuttiin myös siitä olisiko hiusten värjääminen vaarallista. "Onpa kyllä", sanoi Tattu. "Minä tunsin erään vanhan pojan, joka rupesi värjäämään hiuksiaan sillä seurauksella, että hän kolmen kuukauden päästä oli naimisissa lesken kanssa, jolla oli neljä lasta!" (Turun Lehti 21.5.1912)

Fix 25/1907

Useimmat letkautuksensa Tattu todennäköisesti lausui ruotsiksi. Näitä on dokumentoitu elinaikanaan hupilehteen Fyren (01.07.1905 no 27 & 05.10.1907 no 40) ja Fix: 03.11.1906 no 15, 10.11.1906 no 16, 17.11.1906 no 17 s. 5 & 6, 24.11.1906 no 18 s. 2 & 3 & 6, 08.12.1906 no 20, 19.01.1907 no 2.