Aatu Raunion (myöh. Arvola) kirjoittama Matkamuistelmia ilmestyi syksyllä 1890 sanomalehdessä Maamme (*). Rantasalmelta alkanut matkansa kulki Jyväskylän ja Lahden kautta Helsinkiin, josta hän teki huomioita ulkopuolisen silmin. Virallisesti Raunio muutti Helsinkiin vasta 1893, mutta matka kuvannee kevättä 1890.
Kuusankoskelta lähdettyä, tullaan kohta Laukaan kirkolle, jonka ohitse hiljalleen virtailee Kuusasta purkautunut vesi, luoden ympäristöön jotenkin kauniita rantamia. Jouduttuaan taas Kuhankoskeen, jonka valkoinen kuohu näkyy maantielle vähän matkaa mainitun kirkonkylän eteläpuolella, täytyy matkamiehen hetkeksi erota kauneista näköaloista, sillä maantie kulkee taas enimmäkseen avaroita petäikkökankaita, kunnes rupeaa lähestymään Jyväskylää, minkä ympäristöllä matkustajaa tervehtii viljavat lehdot ja hyvin asutut seudut, jotka paikoin ovat miellyttävän kauniita.
Iltapäivä oli jo kun rupesimme lähenemään kaupunkia. vastaantulijoita — joita tähän asti ei ollut monta — alkoi nyt olla joka "viittavälillä." Oikein niitä muutamassa paikassa sumppusi kuin markkinoilta. Toinen toisensa perästä ajaa reuhasi ohitsemme kolme neljä miestä yksillä rattailla, huutaen, kirkuen ja mehuten, kuten ainakin ne, jotka ovat ystävyydessä "puteljuksen" kanssa. Ja mikä surkuteltavampi, olivat he kaikki nuoria, kukoistavia miehiä — luultavasti Jyväskylästä palaavia laukaalaisia, joilla kuuluivat silloin olleen arvannosto päivät.
Pölyisinä kuin riihimiehet ja kyllästyneenä rattaiden alinomaiseen tuuditukseen, pääsimme viimeinkin Jyväskylään.
Ensimäinen tehtävä seuraavan aamun koitettua, oli rupeaminen kaupunkia katselemaan ja sitä varten kiipesin Harjun torniin, johon näkyy niin erinomaisen hyvin tuon pikku kaupungin joka sopukka sekä laajalta kauniita maisemia.
Etäämpänä kaareutuu ylt'ympäriinsä ylänkömaita, suurine havumetsineen, kiertäen Harjun ja kaupungin ympärillä olevine seutuineen suureen piiriin, josta ikäänkuin veräjinä johtaa muutamia alavampia solia ulommille seuduille. Lähempänä, pitkin järvien rantoja, rehottaa viljavia peltoja ja lehtoja, joiden reunassa pilkistelee joko upea virkamiehen kartano, soma kesähuvila tai vaatimaton, rauhallinen talonpojan talo sekä muutamia sahoja. Ja itse kaupunki lepää hiljaisena näiden keskellä, tanakan Harjun jalkain juuressa yksinkertaisine, vaatimattomine rakennuksineen ja viehättävine puistoineen, joka on tuttu niistä laulu- ja soittojuhlista, joita sen sylissä on vietetty.
(*) I Kodista Jyväskylään-Lahteen-Helsinkiin 18.09.1890 no 112, 20.09.1890 no 113, 23.09.1890 no 114, 25.09.1890 no 115; II Pienoiskuvia Helsingistä 25.09.1890 no 115, 27.09.1890 no 116, 30.09.1890 no 117, 02.10.1890 no 118, 04.10.1890 no 119
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti