maanantai 24. maaliskuuta 2025

Korkeasaaren ensimmäisistä karhuista

Sain jonkin aikaa sitten tiedustelun Korkeasaaren ensimmäisistä karhuista. En pystynyt vastaamaan varsinaiseen kysymykseen, mutta kertynyt materiaali on kierrätyskelpoista.

P. Nordmannin Opas Korkeasaarella (1892) kertoo, että arkkitehti F. Mieritz oli lahjoittanut eläintarhaan kaksi naaraskarhua 24.9.1888 ja sinne oli ostettu koiras 9.5.1890 Pietarin zoologisesta puutarhasta. Jos päivämäärä viittaa karhujen saapumiseen, niin se ei ole tuottanut yhtä ainutta uutista. Kävijäkausikin oli tuolloin lopullaan.

Ainakin yhden raportoijan mukaan karhut nukkuivat talviunensa Korkeasaaressa. Toukokuuhin mennessä ne olivat saaneet nimet Mischa ja Mascha (Päivän uutiset 22.5.1889) Karhut olivat vielä pentuja, sillä kesän alussa

Tornilinnan varsinaisina asujaimina on kuitenkin kaksi karhunpentua. En ole tullut kysyneeksi, kuinka vanhoja ne ovat, mutta ne ovat nykyjään suurta koiraa runsaammat. Kaksi varsin vallatonta veitikkaa, jotka eivät päivän pitkään tee muuta kuin tanssivat, lyövät painia ja kerjäävät. Tanssivat ensin hetkisen ja nousevat sitten kahdelle jalalle pyytämään palkkaansa. (US 4.6.1889)

Uroskarhun saavuttua uutisoitiin luonnottomasta äidistä:

Luonnoton äiti. Paljo syitä on epäillä, että eräs äiti on tehnyt lapsensa murhan, sanoo Hbl. Eikä siinä kyllin, ompa syytä otaksua että tuo luonnoton äiti on syönytkin lapsensa.

Tarkemman tutkimuksen tapahtuessa, joka äsken on pantu toimeen äidin asunnossa, jossa se on toista kuukautta elänyt lapsensa kanssa kahden, löytyi näet äiti yksin, ja lapsi oli kokonaan hävinnyt, vaikka sieltä vähää ennen oli kuulunut noita pienokaisten heikkoja elinmerkkejä, valitusta ja kirkunaa.

Aviopuoliso, jota perinnöllisen hurjuutensa tähden on pidetty erillään lapsen pienenä ollessa, ei ole tehnyt äitiä vastaan mitään edesvastausvaatimusta, vaan etää yhä paraimmassa sovussa luonnottoman puolisonsa kanssa.

Kysymyksessä oleva lapsensamurhaaja on nimeltään Mascha ja se asini Korkeasaaressa. Asiasta ei tule poliisitutkintoa eikä oikeudenkäyntiä, koska Mascha on — naaraskarhu.(Päivälehti 27.2.1892)

Viisi vuotta myöhemmin

Helsingin anniskeluyhtiö, jolla on eläintarha Helsingin lähistöllä olevalla Korkeasaarella, lahjoiti tuonoin Ruotsiin naaraskarhun nimeltä Masha, joka siellä sai pentuja. Mutta äkkiä ne katosivat ja vaikka niitä kuinka haettiin, pysyivät ne sittenkin kätkössä. Luultavasti Mascha oli pistellyt perilliset poskeensa.

Helsingissä kävi yhtä hullusti. Misha oli yksin kun Mascha oli matkustanut ulkomaille ja toivottiin, että nyt olisi rauha maassa. Tuonoin syntyi kaksi pentua, mutta kun ne olivat 10 päivän vanhoja, olivat nekin kadonneet muorin — vatsaan. (Haminan Sanomat 13.3.1897)

Ei kommentteja: