Hyvää karkauspäivää, joka vielä lapsuudessani oli 24. päivä, vaikka en tainnut sitä koskaan muistaa. Muutakin on unohtunut, mikä kävi ilmi, kun en onnistunut ratkomaan Uudessa Suomettaressa 27.2.1874 esitettyä arvoitusta. Häpeän, sillä olisi pitänyt osata.
Eriskummainen akka. Suomettaren viime numerossa luetaan "eriskummaiseksi ukoksi" semmoinen vanhus, joka eli 80 vuoden vanhaksi eikä kuitenkaan nähnyt kuin 20 syntymäpäivää, siitä selvästä syystä, että oli syntynyt karkauspäivänä jonakin vuonna. Tämmöinen tapaus lienee kuitenkin aivan tavallinen; sillä joka neljäs vuosi tuopi mukaansa karkauspäivän, ja aina sinäkin päivänä ihmisiä syntyy. — Minäpä kuitenkin tiedän paljoa merkillisemmän tapauksen. Eräs akka eli 90 vuoden vanhaksi (sillä akat ovat aina sitkeä-henkisemmät), eikä nähnyt ainoatakaan syntymäpäivää koko elin-aikaansa. Arvaappas sitä!
Haa! kysymyksen esittäjäkin on mieltänyt karkauspäivän olevan 29.2.
Vastaus arvailuunsa julkaistiin Uudessa Suomettaressa 2.3.1874. Lyön vielä muutaman rivinvaihdon ennen sen liimaamista, jotta miettimistä yrittävä ei näe sitä ennen aikaisesti.
Yrjö Koskisen oppikirjassa ei tietenkään esitellä kyseistä eriskummallista akkaa, vaan selitetään kyseinen kalenterierikoisuus.
Oliko Suomessa (tai Ruotsissa sitten naista, joka syntyi 30.2.1712 ja eli vielä vuonna 1802? Hiski sisältää niin monta vuonna 1712 syntynyttä ja (esimerkiksi) vuosina 1802-1810 kuollutta, ettei intoni riittänyt haravointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti