Apua vuonna 1799 saaneita (2/2)

Ihan jokaisesta hyväntekeväisyyttä keränneestä ei irtoa yhtä paljon juttua kuin Maria Elisabeth Bäckman o.s. Hirnistä. Tammisaaren postikonttoriin lähetettiin varoja rälssipehtoori Johan Sannforsille, mutta en löydä Åbo Tidningarista tai Inrikes Tidningarista tekstiä, joka näihin olisi inspiroinut. 

Pirkkalan kirkkoherra Martin Tolpo oli saanut rahalähetyksiä perustuen Inrikes Tidningarissa 28.11.1798 julkaistuun anomukseensa. Siinä hän esitteli nimettömänä aatelissukuisen upseerin lesken, jolla oli turvaton poika. Voimansa oli vienyt sairaus ja suru. Lahjoituksista raportoidessaan hän oli maininnut lesken nimeksi  J. E. von Konow. Nimikirjaimiin sopii Hiskin kasteista Karkun Mäenkylässä 29.1.1786 syntynyt Carl Johan, jonka isä oli kapteeni Johan Petter Rosling ja äiti  Jeanna Elisabeth von Konow.

Adelsvapenin sukutaulu ei tunne Johanna Elisabetin kuolinaikaa ja hämäävästi Johan Petter Roslingin hautausmerkinnässä kesäkuussa 1795 häntä väitetään leskeksi. Ehkä on muistettu vain Roslingin aikaisempi avioliitto? Johanna Elisabet von Konow löytyy uskottavasti elävänä Suoniemen rippikirjasta 1797-1802 Kauniaisten torpien sivun alakulmasta, josta poikansa ottaa ja lähtee Turkuun. 

Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelon mukaan Kauniainen siirtyi Johanna Elisabetin isän kuoltua 15.12.1797 Johanna Elisabetin veljelle. Sukutaulun mukaan muitakin sisaruksia oli elossa, mutta silti piti kerätä rahaa tuntemattomilta pitkin valtakuntaa?! Sillä aateluus valvoittaa?

(Minäkään en onnistunut löytämään Johanna Elisabetin kuolinaikaa.) 

Seuraavina listalla ovat neidot Margareta ja Maria Elisabet Ullberg, joille keräsi rahaa Paattisten kappalainen Arvid Paulin. Paulinin kirjoittama vetoomus ilmestyi Åbo Tidningarissa 27.5.1799 ja Inrikes Tidningarissa 22.10.1799. Siinä kerrottiin, että 11. toukokuuta Hajalan rusthollissa Halkiossa syttyneessä tulipalossa edesmenneen pehtoori Ludvig Ullbergin noin 60-vuotiaat tyttäret olivat menettäneet kotinsa lisäksi suurimman osan irtaimistoaan ja ruokavarastonsa. Koska he olivat naimattomia naisia, rahansa olivat holhoojansa päätösvallan alla ja tämä päätti siirtää koko 250 riikintaalerin summan velkojille. Oikeudenkäynnin lopputulosta odottaessa naiset olivat tarttuneet (ainakin kuvainnollisesti) kerjuusauvaan. Jo 18.6.1799 Paulin oli saanut 2 riikintaaleria ja 32 killinkiä sisarusten hyväksi (ÅT 25.6.1799). Seuraavan raportin mukaan 15.7.1799 mennessä oli vastaanotettu 6 riikintaaleria lisää (ÅT 22.7.1799). 

Haku Halikon haudattuihin kertoo, että sisarten isä haudattiin 73-vuotiaana 1779. Sisaret kuolivat neljän päivän väliajalla tammikuussa 1815 keuhkovaivaan. Tulipalon aikaan elossa oli ainakin papiksi päässyt veljenpoika ja myös Hajalassa asunut veli.

Listan loppuna on sairas maanmittari Thermen, jolle rahaa keräsi Z. Cygnaeus Hämeenlinnassa.  Cygnaeus on poikkeuksellisesti (ja ehkä fiksusti) kohdistanut Inrikes Tidningarissa 20.2.1799 julkaistun avunpyynnön Jacob Therménin entisille opiskelutovereille Vesteråsin koulussa ja lukiossa selä Uppsalan kuninkaallisessa akatemiassa. mies oli tullut Suomeen aluksi kotiopettajaksi ja työskennellyt maanmittaajana kunnes sai "pohjoisen spitaalin" eli elefanttitaudin. Työkyvystään riippui vaimonsa ja poikansa. Kaiken päälle tuli vielä tulipalo.

Jacob Thermén oli avioitunut Hauhossa 2.5.1784 neito Anna Sophia Hasperin kanssa. Heidän Kalannin Sundholmassa 24.2.1790 syntynyt poikansa sai nimen Carl Dettlof. Therménin hautausmerkintää en onnistunut löytämään, mutta Anna Sophia oli leski kuolleessaan 65-vuotiaana Hämeenlinnassa 20.3.1821. Heidän poikansa kuoli kauppaneuvoksena 16.5.1843.