torstai 12. marraskuuta 2020

Lykkypotut 1600-luvulla

Väikkärin takia olen yrittänyt löytää tietoa 1700-luvun raha-arvonnoista, mutta menestys on ollut niukkaa. Missään tapauksessa teksteissä ei ole annettu ymmärtää, että arvontoja olisi ollut edellisillä vuosisadoilla. Vaikka tietenkin oli.

Tämä selvisi Annika Sandénin kirjan Fröjdelekar. Glädje, lust och nöjen under svensk stormaktstid sivulta 285, jossa keskellä markkinahuveja tulee esiin rahan ansaitseminen onnella. Ensinnäkin nopanpeluulla, jota en ole koskaan selvitellyt (toisin kuin korttipelejä: Suomessa 1600-luvulla maaseudulla, maalla ja kaupungeissa vuosisadan vaihteessa, 1770-luvulla Viipurissa, 1700-luvun lopussa Turussa, 1800-luvun alkupuolella Helsingissä, Naantalissa 1840-luvulla ja vuosisadan lopulla Pohjanmaalla.)

Mutta kun nuoren piian piti selittää uusien veitsien alkuperää hän saattoi vuonna 1647 väittää voittaneensa ne Skänningen markkinoilla "på lekepottan". Turussa kulkija anoi vuonna 1635 lupaa pitää lykkypottuja läänin markkinoilla. Luvan pyynti todennäköisesti liittyi siihen, että samana vuonna oli maaherroja kehoitettu valvomaan ja rajoittamaan tätä uhkapeliä. Loppua siitä ei tullut vaan Sandénin keräämien tietojen mukaan Tukholmasta tullut piti Turussa lykkypottua kaksi viikkoa vuonna 1667. Ja turkulainen ylioppilas oli vuonna 1672 menettänyt kaikki rahansa käymällä lykkypotulla.

Ja mikäkö oli lykkypottu? SAOB:n mukaan lyckpotta oli uurna, josta nostettiin arpa, jolla saattoi jotain voittaa. Suomennos lykkypottu on vanhan kirjasuomen sanakirjassa selitteenä "onnekkuudesta, menestyksestä". Tätä en pidä kovin onnistuneena, kun esimerkissä pottu voisi hyvin olla fyysinen esine vaikkakin kuvainnollisesti:

Sill säästä suus säkiäs myöden!
Kukkaros korwalle lyöden,
lykky pottu on kumos me täällä uhmos,
Sill Herran korwat on lumos

Ja pottejahan ovat lottovoitot edelleen. 

Sandén mainitsee noppapelin ja lykkypottujen ohella 1600-luvun markkinahuvina "att spela på oxen". Tässä joku tai jotkut ostivat härän ja myivät sitten arpoja, joista yhdellä onnekkaalla sai eläimen kotiinvietäväksi markkinoiden päättyessä. Muut saattoivat mutista Gananderin sanakirjan esimerkkilausetta "lyckys on kuin rattan pyörä, kuin meit ylös alas fyörä".

1 kommentti:

Anssi Airas kirjoitti...

1700-luvun raha-arpajaisista voisi löytyä tietoa Sveitsin pelimuseon johtajalta prof. Ulrich Schädleriltä, poikkesin joskus näyttelyssä jossa oli esillä valtavasti tuon aikakauden aineistoja.