Reino Kallion Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana tarjoaa alkusivuillaan katsauksen nuoriso-ongelmien alkuun.
Helppo on muistaa monenlaiset Turun akatemian opiskelijoiden aiheuttamat järjestyshäiriöt, mutta näihin Kallio ei viittaa ollenkaan vaan noteeraa 1600-luvulta Kristiinankaupungissa 1669 kielletyt tanssituvat ja tapaninpäivän ilveilyt. Pietarsaaressa valitettiin 1686 renkien ja piikojen kokoontuvan juhlapäivien iltoina tanssia ja muun irstaan elämän vieton merkeissä. Tanssin lisäksi paheisiin kuului kortinpeluu, jota harrastettiin Vaasassa ja Pietarsaaressa viimeistään 1680-luvulla. Ruotsin puolelta rantautui yöjuoksu viimeistään 1700-luvun alkupuolella.
Samat synnit löytyvät joiltakin maaseutupaikkakunnilta jo 1600-luvulla ja isonvihan jälkeen levisivät enenevässä määrin sisämaahan. Pikkuvihan jälkeen kortinpeluu, juopottelu, yöjuoksu, tanssit ja kuokkavieraissakäynnit olivat tavanomaisia huolenaiheita Etelä-Pohjanmaalla.
Satakunnassa huolehdittiin 1700-luvun lopussa kyläkeinuilla kokoontumisesta ja yleisestä liikekannalla olosta. Hämeessä Kangasalan kirkkoherra raportoi 1755 nuorten miesten syyllistyvän juopotteluun, korttipeliin, kiekonheittoon, tappeluihin, kirkumiseen maanteillä, yöjuoksuun, tanssimiseen ja kaikenlaiseen kevytmieliseen elämään. Yöjuoksu aloitettiin Varsinais-Suomessa viimeistään 1760-luvulla. Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Savossa nuoriso oli vielä paremmassa hallinnassa.
Kallion teksti oli taas hyvä muistutus harmoniseksi romantisoidun maalaiselämän realiteeteista. Itselleni tuli täytenä uutuutena yöjuoksun tarjoiluosuus: tytöillä oli aitoissaan viinaa.
Etelä-Pohjanmaan elämästä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella kiinnostuneiden kannattaa kirjaan tarttua ja sopii muillekin luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti